Voe jösses sentään! Ettepä arvoo mitä nyt tapahtuu!
TIÄLLÄ SATTAA LUNTA!!!
Nyt ei haittoo yskä, ei selkäkivut eikä nuha. Koululla oon ja just olin Eurooppakurssin Suomi-osiota pitämässä. 15 minuuttia ennen loppua alko tulemaan lunta taivaalta. Mikäpä parempaa lopettaa oppilaiden kanssa Suomiosion joulukerta kuin narskutella itetehtyjä pipareita ja katsoa kun lumi leijailee maahan. ^^
Tänä aamuna oli sen verran jo pakkasta että kanavat oli ohuen jääkerroksen peittämät. Siitä jo osasin arvella että tästä tulee hieno päivä, mutta että vielä tällaista... :D
Jaska on erittäin, erittäin iloinen! :)
Voi vitsi, nyt on pakko lähtee ulos. Matka kämpille saattaa kestää hiukan pitempään kuin normaalisti. :D
Adios!
Jaska
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
maanantai 14. joulukuuta 2009
Erittäin kohäisiä terveisiä
Moi taasen!
Se on tytöt ja pojat nyt semmonen asia, että meikäläinenkin on joutunu saikulle. Itse asiassa olen ihmetellyt, että miksi vasta nyt. Koko syksy on ollu vähän väliä jos jonkinlaista pöpönpoikasta, mutta kunnolla ei oo lentsu iskeny päälle. Tänä aamuna iski, jaksoin raahautua koululle, mutta ensimmäisen tunnin jäläkeen oli niin ällö olo, että oli pakko sanoa pomo-Ullille että nyt Suomen poika lähtee vähä huilille. Parempi ottaa rennosti jos vaikka säästyis pahimmalta ja ois jo huomenna työn touhussa. :)
Palatkaamme itsenäisyyspäivään. Sillon kun tapahtui yhtä sun toista. :) Ensimmäisenä päivän ohjelmanumerona oli joulumarkkinat, jossa myös Ostrhauderfehnin Idafehnissa sijaitseva partiolippukunta mukana. Ja myös meikäläinen, luonnollisesti. ;) Oltiin tehty vartio- ja vaeltajailloissa jos jonkinlaista jouluhärpäkettä ja -koristetta, joita nyt möimme markkinoilla. Meillä oli oma koju, jossa möimme koristeita ja lämmintä joulujuomista. Joulumarkkinoiden pyöriessä kävin välillä kämpillä, Helmut ja Anita oli kutsunu meikäläisen syömään. Hyvät oli eväät! Markkinoilla ollessa alko jo joulufiilis tulemaan allekirjoittaneelle, vaikka lunta ei vielä ollutkaan. Porukkata riitti markkinoilla ihan kivasti kun ottaa huomioon paikan ja markkinoiden koon. :)
Pistettiin poikien kanssa kojua myyntikuntoon. :)
Poikavartion hullu johtajakolmikko. Pukusäännöksiä tuli raiskattua, kun pidin tonttulakkia partiopuvun kanssa. Sori kovasti, mutta kun oli niin joulufiilis... :/
Oli jos vaikka minkälaista myytävää. Eikä tuossa oo läheskään kaikki. :)
Itsenäisyyspäivää vietettiin illalla hartaasti, ehkä hartaimmin kuin koskaan ennen. Koti-ikävää ei ole vielä ainakaan päässyt tulemaan, mutta sen kyllä sanon että kotimaata arvostaa vähintään triplasti enemmän, kun sieltä joutuu olemaan pakosti poissa. Siksi itsenäisyyspäivä Saksassa oli allekirjoittaneelle erityinen päivä, joka varmasti säilyy mielessä niin pitkään kun elon päiviä riittää.
Viime viikon keskiviikkona meikäläiselle kävi kyllä yhdet mukavimmista jutuista tämä EVS-vuoden aikana. Nimittäin, ensinnäkin pääsin luokkien 9LF1 ja 9LF2 (luokat, joista pidän kovasti, tosi kivoja oppilaita) kanssa joulumarkkinoille Bremeniin. Toiseksi, päivän ohjelma sopi Suomi-pojalle kuin nenä päähän: joulumarkkinoiden lisäksi meikäläinen pääsi nimittäin LUISTELEMAAN! Kun ekan kerran kuulin keskiviikon ohjelman luokanopettajilta, tuntu että lähtee lentoon. :D Bremenissä on jäähalli, jossa käytiin luistelemassa. Kyllä täytyy sanoa että sakut ei ossaa luistella ja nekin jotka osaa niin ne osaa sitten tosi hyvin. En kyllä yhtää ihmettele, nykyään talvet on täällä tosi lämpimiä,asiat on todella hyvin jos jonkinlainen lumikerros saadaan maan pinnalle. Eli ei pahemmin ole jäätä millä luistella. Tosi kivaa oli, ja tätä huvia kun suodaan nykyään meikäläiselle niin harvoin niin sitten luisteltiinkin jalat rakoille asti. :D
Väkeä riitti liiaksikin asti...
Vaikka menoilmeestä ei pahemmin näy niin hauskaa oli! :D
Luistelusession jäläkeen ajettiin keskustaan markkinoille. Oli taas isot mestat! Järjestys juomakoju-ruokakoju-krääsäkoju-juomakoju-ruokakoju-krääsäkoju on tullut varsin tutuksi :D Kävin ostamassa Bremenin juna-asemalta junalipun Suomeen tuloa varten, jonka jälkeen kävin toisen mukana olleen opettajan kanssa yhdessä kaupunginosassa keskiaikaisilla joulumarkkinoilla. Oli muuten tosi siisti tunnelma, myyjät oli pukeutuneet aikakauden mukaisesti. :)
Seppä työssään. Kyllä oli taitava jamppa, tuosta nuin vaan tako vyönsoljen.
Eipä ois keskiviikkoaamuna arvannu miten paljo Bremenissä tulikin sitten lörpötettyä kotimaan kieltä. Torin laitaa kun kuljin niin kuulin kaks suomenkielistä sanaa ja siinä samassa oli kahen ihmisen kimpussa kysymässä että "Misteespäen Suomee sitä työ tuutta?". Kyseessä oli suomalainen vähän vanhempi pariskunta, joka asuu Bremenissä. Miehen ensimmäinen kysymys oli että "Misteespäen Savvoo sie tuut?" :D Mies sano olevansa Kuopiosta. Kyllä savolainen savolaisen tunnistaa! ^^ Lyhyesti vaan turistiin, kun oli kiire keskiaikaisille joulumarkkinoille. Myöhemmin tapasin heidät uudemman kerran, tällä kertaa mukana oli toinen pariskunta, joka oli heidän luonaan vierailemassa. Nyt jutusteltiin pitemmän aikaa, lämmittävän joulujuoman parissa. :)
Eikä siinä vielä kaikki! Meikäläinen nimittäin bongasi markkinoilta neljäntuulenhattuisen suomalaistytön ja Suomen lippuja sisältävän kojun. Vaasasta tuleva tyttö möi suomalaista hunajaa. Tuli ostettua purkki jos toinenkin. :D Ja jälleen tuli jutusteltua suomeksi pitkän pitkä tovi. ^^
Suomi-tytsy ja aivan älytön määrä hunajaa! :D
Joulumarkkinoiden jälkeen huomasi miten paljo ihminen on kiinni päivittäisissä rutiineissa. Heti kun pääsi joulumarkkinoilla irrottautumaan tavallisesta koulun päivärytmistä niin meikäläinen oli maanantaissa vaikka olikin torstai. Vasta päivän puolessavälissä tajusin, että olen menossa ihan väärässä päivässä. :D Joka tapauksessa, tosi hyvää vastapainoa Gymnasiumin hommiin nämä markkinaretket sun muut. :)
Joulumarkkinoilla on tullu käytyä 1. Südwiekellä, Ostrhauderfehnissa,Leerissä ja Bremenissä. Toissapäivänä listaan lisättiin Elisabethfehn. Helmut kysyi halonhakkuupäivän päätteeksi että kiinnostasko reissu joulumarkkinoille. No tottahan toki kiinnosti, näissä kinkereissä kun pitää käydä nyt niin paljon kun vaan voi. Perheen poika Hilko soittaa rumpuja orkesterissa, joka soitti joululauluja markkinoilla. Komean kuuloista oli joulumusiikki kun iso orkesteri soittaa. :)
Orkesteria kuunnellessa ja paikallaan seistessä meinasi tulla vilu. Onneksi kuuma Glühwein-mukillinen lämmitti mukavasti. :)
Koululla on kans tällä hetkellä mukavan jouluista. Aamupimeällä näkee sillointällöin punalakkisten lapsijoukon taapertavan kohti koulua. Tonttuhatut on päässä niin välkällä kuin liikuntatunnillakin. :) Lisäksi koulun orkesteriluokat on harjoitellu joululauluja, joita soittaavat koulun aulassa aina maanantaisin.
Jaskan toimisto on nyt kivan jouluinen. ^^
Koulun aula.
Meikäläisellä on suunnitteilla Operaatio Piparkakku. Aioin nimittäin leipoa pipareita niin opettajakunnalle kuin Europpakurssin Suomi-osion oppilaillekin! :) Katsotaan nyt miten Operaation käy, pitääkö myöhästyttää, kun on tämä flunssa... :/ Kovin pitkään ei kuitenkaan saisi vitkastella, Suomi-osion joulukerta kun on jo keskiviikkona...
Punkka kutsuu puoleensa, jospa tämän lentsun sais nukkumalla pois. Perinteiset kolme kuppia Ostfrieslandilaista teetä ja suomalaista hunajaa naamariin, niin johan on jos ei tauti lähe! :D
Tschüss!
Jaska
PS. Enää puoltoista viikkoo! ;)
PPS. Vielä loppukevennys. Joku oli piirtäny yhen viitosluokan taululle niin hienon Pumban että oli pakko ottaa kuva. ;D
Se on tytöt ja pojat nyt semmonen asia, että meikäläinenkin on joutunu saikulle. Itse asiassa olen ihmetellyt, että miksi vasta nyt. Koko syksy on ollu vähän väliä jos jonkinlaista pöpönpoikasta, mutta kunnolla ei oo lentsu iskeny päälle. Tänä aamuna iski, jaksoin raahautua koululle, mutta ensimmäisen tunnin jäläkeen oli niin ällö olo, että oli pakko sanoa pomo-Ullille että nyt Suomen poika lähtee vähä huilille. Parempi ottaa rennosti jos vaikka säästyis pahimmalta ja ois jo huomenna työn touhussa. :)
Palatkaamme itsenäisyyspäivään. Sillon kun tapahtui yhtä sun toista. :) Ensimmäisenä päivän ohjelmanumerona oli joulumarkkinat, jossa myös Ostrhauderfehnin Idafehnissa sijaitseva partiolippukunta mukana. Ja myös meikäläinen, luonnollisesti. ;) Oltiin tehty vartio- ja vaeltajailloissa jos jonkinlaista jouluhärpäkettä ja -koristetta, joita nyt möimme markkinoilla. Meillä oli oma koju, jossa möimme koristeita ja lämmintä joulujuomista. Joulumarkkinoiden pyöriessä kävin välillä kämpillä, Helmut ja Anita oli kutsunu meikäläisen syömään. Hyvät oli eväät! Markkinoilla ollessa alko jo joulufiilis tulemaan allekirjoittaneelle, vaikka lunta ei vielä ollutkaan. Porukkata riitti markkinoilla ihan kivasti kun ottaa huomioon paikan ja markkinoiden koon. :)
Pistettiin poikien kanssa kojua myyntikuntoon. :)
Poikavartion hullu johtajakolmikko. Pukusäännöksiä tuli raiskattua, kun pidin tonttulakkia partiopuvun kanssa. Sori kovasti, mutta kun oli niin joulufiilis... :/
Oli jos vaikka minkälaista myytävää. Eikä tuossa oo läheskään kaikki. :)
Itsenäisyyspäivää vietettiin illalla hartaasti, ehkä hartaimmin kuin koskaan ennen. Koti-ikävää ei ole vielä ainakaan päässyt tulemaan, mutta sen kyllä sanon että kotimaata arvostaa vähintään triplasti enemmän, kun sieltä joutuu olemaan pakosti poissa. Siksi itsenäisyyspäivä Saksassa oli allekirjoittaneelle erityinen päivä, joka varmasti säilyy mielessä niin pitkään kun elon päiviä riittää.
Viime viikon keskiviikkona meikäläiselle kävi kyllä yhdet mukavimmista jutuista tämä EVS-vuoden aikana. Nimittäin, ensinnäkin pääsin luokkien 9LF1 ja 9LF2 (luokat, joista pidän kovasti, tosi kivoja oppilaita) kanssa joulumarkkinoille Bremeniin. Toiseksi, päivän ohjelma sopi Suomi-pojalle kuin nenä päähän: joulumarkkinoiden lisäksi meikäläinen pääsi nimittäin LUISTELEMAAN! Kun ekan kerran kuulin keskiviikon ohjelman luokanopettajilta, tuntu että lähtee lentoon. :D Bremenissä on jäähalli, jossa käytiin luistelemassa. Kyllä täytyy sanoa että sakut ei ossaa luistella ja nekin jotka osaa niin ne osaa sitten tosi hyvin. En kyllä yhtää ihmettele, nykyään talvet on täällä tosi lämpimiä,asiat on todella hyvin jos jonkinlainen lumikerros saadaan maan pinnalle. Eli ei pahemmin ole jäätä millä luistella. Tosi kivaa oli, ja tätä huvia kun suodaan nykyään meikäläiselle niin harvoin niin sitten luisteltiinkin jalat rakoille asti. :D
Väkeä riitti liiaksikin asti...
Vaikka menoilmeestä ei pahemmin näy niin hauskaa oli! :D
Luistelusession jäläkeen ajettiin keskustaan markkinoille. Oli taas isot mestat! Järjestys juomakoju-ruokakoju-krääsäkoju-juomakoju-ruokakoju-krääsäkoju on tullut varsin tutuksi :D Kävin ostamassa Bremenin juna-asemalta junalipun Suomeen tuloa varten, jonka jälkeen kävin toisen mukana olleen opettajan kanssa yhdessä kaupunginosassa keskiaikaisilla joulumarkkinoilla. Oli muuten tosi siisti tunnelma, myyjät oli pukeutuneet aikakauden mukaisesti. :)
Seppä työssään. Kyllä oli taitava jamppa, tuosta nuin vaan tako vyönsoljen.
Eipä ois keskiviikkoaamuna arvannu miten paljo Bremenissä tulikin sitten lörpötettyä kotimaan kieltä. Torin laitaa kun kuljin niin kuulin kaks suomenkielistä sanaa ja siinä samassa oli kahen ihmisen kimpussa kysymässä että "Misteespäen Suomee sitä työ tuutta?". Kyseessä oli suomalainen vähän vanhempi pariskunta, joka asuu Bremenissä. Miehen ensimmäinen kysymys oli että "Misteespäen Savvoo sie tuut?" :D Mies sano olevansa Kuopiosta. Kyllä savolainen savolaisen tunnistaa! ^^ Lyhyesti vaan turistiin, kun oli kiire keskiaikaisille joulumarkkinoille. Myöhemmin tapasin heidät uudemman kerran, tällä kertaa mukana oli toinen pariskunta, joka oli heidän luonaan vierailemassa. Nyt jutusteltiin pitemmän aikaa, lämmittävän joulujuoman parissa. :)
Eikä siinä vielä kaikki! Meikäläinen nimittäin bongasi markkinoilta neljäntuulenhattuisen suomalaistytön ja Suomen lippuja sisältävän kojun. Vaasasta tuleva tyttö möi suomalaista hunajaa. Tuli ostettua purkki jos toinenkin. :D Ja jälleen tuli jutusteltua suomeksi pitkän pitkä tovi. ^^
Suomi-tytsy ja aivan älytön määrä hunajaa! :D
Joulumarkkinoiden jälkeen huomasi miten paljo ihminen on kiinni päivittäisissä rutiineissa. Heti kun pääsi joulumarkkinoilla irrottautumaan tavallisesta koulun päivärytmistä niin meikäläinen oli maanantaissa vaikka olikin torstai. Vasta päivän puolessavälissä tajusin, että olen menossa ihan väärässä päivässä. :D Joka tapauksessa, tosi hyvää vastapainoa Gymnasiumin hommiin nämä markkinaretket sun muut. :)
Joulumarkkinoilla on tullu käytyä 1. Südwiekellä, Ostrhauderfehnissa,Leerissä ja Bremenissä. Toissapäivänä listaan lisättiin Elisabethfehn. Helmut kysyi halonhakkuupäivän päätteeksi että kiinnostasko reissu joulumarkkinoille. No tottahan toki kiinnosti, näissä kinkereissä kun pitää käydä nyt niin paljon kun vaan voi. Perheen poika Hilko soittaa rumpuja orkesterissa, joka soitti joululauluja markkinoilla. Komean kuuloista oli joulumusiikki kun iso orkesteri soittaa. :)
Orkesteria kuunnellessa ja paikallaan seistessä meinasi tulla vilu. Onneksi kuuma Glühwein-mukillinen lämmitti mukavasti. :)
Koululla on kans tällä hetkellä mukavan jouluista. Aamupimeällä näkee sillointällöin punalakkisten lapsijoukon taapertavan kohti koulua. Tonttuhatut on päässä niin välkällä kuin liikuntatunnillakin. :) Lisäksi koulun orkesteriluokat on harjoitellu joululauluja, joita soittaavat koulun aulassa aina maanantaisin.
Jaskan toimisto on nyt kivan jouluinen. ^^
Koulun aula.
Meikäläisellä on suunnitteilla Operaatio Piparkakku. Aioin nimittäin leipoa pipareita niin opettajakunnalle kuin Europpakurssin Suomi-osion oppilaillekin! :) Katsotaan nyt miten Operaation käy, pitääkö myöhästyttää, kun on tämä flunssa... :/ Kovin pitkään ei kuitenkaan saisi vitkastella, Suomi-osion joulukerta kun on jo keskiviikkona...
Punkka kutsuu puoleensa, jospa tämän lentsun sais nukkumalla pois. Perinteiset kolme kuppia Ostfrieslandilaista teetä ja suomalaista hunajaa naamariin, niin johan on jos ei tauti lähe! :D
Tschüss!
Jaska
PS. Enää puoltoista viikkoo! ;)
PPS. Vielä loppukevennys. Joku oli piirtäny yhen viitosluokan taululle niin hienon Pumban että oli pakko ottaa kuva. ;D
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Muista tapahtuneista jutuista tulee tarinaa myöhemmin.
Nyt vaan halusin ruveta kirjottelemaan, onhan Isänmaamme itsenäisyyspäivä. Kyllä täytyy myöntää, että ulkomailla ollessa itsenäisyyspäivä on tuplasti tärkeämpi, ainakin allekirjoittaneelle. Ja tuplasti hartaammin sitä myös täällä Papenburger str 65:ssa vietetään.
Laitanpa tuohon Facebookkiin lisäämäni tekstin:
"Isänmaamme itsenäisyys on verellä maksettu. Vielä tänäkin päivänä kuulee "mitäs sinne menitte"-asenteita ihmisiltä, jotka eivät kunnioita noita tulihelvetin läpikäyneitä miehiä ja naisia sekä niitä, jotka täyttivät valansa, loppuun asti. Itsenäisen Suomen polkuja kun ei nykypäivänä tallattaisi ilman heidän panostaan Isänmaan hyväksi. Kiitän! Suomen kansa, hyvää itsenäisyyspäivää!"
Näillä sanoilla haluan toivottaa blogini lukijoille hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!
Jaakko
Nyt vaan halusin ruveta kirjottelemaan, onhan Isänmaamme itsenäisyyspäivä. Kyllä täytyy myöntää, että ulkomailla ollessa itsenäisyyspäivä on tuplasti tärkeämpi, ainakin allekirjoittaneelle. Ja tuplasti hartaammin sitä myös täällä Papenburger str 65:ssa vietetään.
Laitanpa tuohon Facebookkiin lisäämäni tekstin:
"Isänmaamme itsenäisyys on verellä maksettu. Vielä tänäkin päivänä kuulee "mitäs sinne menitte"-asenteita ihmisiltä, jotka eivät kunnioita noita tulihelvetin läpikäyneitä miehiä ja naisia sekä niitä, jotka täyttivät valansa, loppuun asti. Itsenäisen Suomen polkuja kun ei nykypäivänä tallattaisi ilman heidän panostaan Isänmaan hyväksi. Kiitän! Suomen kansa, hyvää itsenäisyyspäivää!"
Näillä sanoilla haluan toivottaa blogini lukijoille hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!
Jaakko
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Perinteisen harmaata maanantaita kaikille! :)
EDIT: Blogi sanoo, että ollaan sunnuntaissa mutta kyllä nyt maanantaita jo eletään. ;)
Niin se vaan on aika vierähtänyt että kohta ollaan jo joulukuun puolella. :o)
Meikäläisestä tuntuu että alakaa tämä jouluhössötys kohtapuoliin räjähtää silmille. Onhan täällä ollu jos jonkinlaista joulukrääsää tarjolla jo lokakuusta lähtien mutta nyt homma alkaa mennä yli hilseen, ainakin meikäläisen mielestä.
Täällä on kirkolla valtaa sen verran että pystyyvät kuulemma sanomaan oman sanansa jouluvalojen polttamisen suhteen. Nimittäin: kirkko(/kirkot?) suosittelevat, että yritykset saavat luvan polttaa jouluvaloja vasta pyhäinpäivän jälkeen ja yksityishenkilötkin pyrkivät sytyttämään valonsa vasta tuon päivän jälkeen. Siispä pyhäinpäivän jälkeen on ollu ihan eri fiilis sinkuttaa iltaisin kaiken maailman kissanristiäisiin kun talojen pihat ja varsinkin Rhauderfehnin keskusta on yhtä valomerta. Eikä Ostrhauderfehn tee poikkeusta. Väkisinkin tulee mieleen jenkkipihat. No, ei se ihan sitä onneksi ole, mutta muistuttaa pikkusen kuitenkin...
Muukin yleinen jouluhötäkkä alkaa ihan suoraan sanottuna pikkuhiljaa ottamaan pannuun. Syynä on todennäköisesti se, että täällä ei oo lunta (niinkuin ei ehkä Pielavedelläkään tällä hetkellä, ainakin viimeisimpien tietojen mukaan). Vakavia vieroitusoireita alkaa olla havaittavissa, eikä ihme, normaalisti (jos nyt ei ilmastonmuutosta oteta huomioon) tähän aikaan saisi Suomessa nauttia mukavista pakkaskeleistä. No, ehkäpä joulufiilis tulee kunhan pääsee käymään joulumarkkinoilla. Saksalaiset joulumarkkinat kun on aivan eri sfääreissä kun suomalaiset. Näillä näkymin käyn joulumarkkinoilla ainakin 9-luokkalaisten kanssa ja ehkä myös kaverin luona Bremenissä. Kerran olen Saksan reissuillani Bremenin joulumarkkinoilla kerinnyt käymään ja voin kyllä sanoa että isot oli mestat! Voi sitä syömisen ja juomisen ja joulukrääsän määrää... :D Jospa ennen sitä, vaikkapa ensi viikonloppuna, kävisi korkkaamassa Leerin markkinat, enne kuin mennään isompiin kaupunkeihin. :)
Tällä kertaa sarjassamme "Rakkaat harrastukseni" käsittelyssä ovat partio ja ammunta. Elikkäs, Ostrhauderfehnissa on partiolippukunta. Pikkulinnut lauloivat, että yhden opettajan lapset on partiolaisia, joten meikäläinen otti enemmän kuin pikaisesti yhteyttä kyseiseen opettajaan. Nyt oon pariin otteeseen kerinnyt poikavartion illassa käymään ja mukavata on ollut (kyllä ne pojat on ihan yhtä rasavillejä täällä Saksassakin... :P). Pääsee rakentamaan ystävyyttä yli rajojen, ainakin yksi ihanne siis toteutuu tämän vuoden aikana enemmän kuin hyvin. :) Perheen poika harrastaa ammuntaa, käyn sen kanssa perjantaisin ampumassa ilmakiväärillä ja ilmapistoolilla tarkkuutta kymmeneen metriin. Eihän siinä läheskään yhtä mukava tatsi oo kuin rynkyllä nakuttaessa, mutta luulisi tuollakin tarkkuuden jonkin verran kehittyvän... Ammuntaa haittaa hieman se, että se on perjantaisin, jolloin meikäläisellä on myös lentopalloa. Vuoroviikoin siis pitää molemmissa käydä. Mutta, näin Jaska läimäytti jälleen kerran kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :)
Sitten työhommista. Rutiinit rullaa omalla painollaan. Speciaalina on ollut jälleen opettajien sijaisuudet. Koskaan ei tiiä millon tulee hälyytys, useemman kuin muutaman kerran on kahvit jääny työpöydälle jäähtymään kun on kesken muitten hommien pitäny lähtee koetta tai tuntia valvomaan. Meikäläinen on pesunkestävänä partiopoikana aina valmis,lähtö ei tuota meikäläiselle ongelmaa! ;) Lisäksi oon päässy veivailemaan bilsan, kemian ja fysiikan luokkien opettajanpöytiä uuteen uskoon, on vaikka mitä hyllyä sun muuta pitäny vaihtaa ja tehä uusia reikiä tietokoneiden ja muiden elektronisten laitteiden kaapeleille. Lisäksi kemianopettajat on näköjään keksiny sanat "kemiallinen" ja "reaktio", kemian lasitavaran pesukone on ollut ihan satavarmasti (no en mä nyt siitä ihan satavarma oo, mutta kummiskin... :P) täydempi ja kovemmassa käytössä kuin koskaan ennen. On saanu järjestellä tavaraa hyllyihin ihan tarpeeksi. :D Lisätyötä aiheuttavat oppilaat, välitunnille tuntuu olevan sen verta kiire, että ei laiteta tavaroita oikeille paikoilleen. Kumminkiin käytävään päästessä kiire unohtuu ja tekisi niin kovin mieli olla sittenkin sisätiloissa... ;)
Työrintamalla on pari tosi kivaa juttua tullu vastaan. Tämän viikon keskiviikkona kävin lapsosten kanssa tutustumassa kirjastoon. Yhellä 6-luokan opettajalla ei ollu aikaa (oiskohan ehkä ollu jonkun toisen open sijaisuus tai jotain vastaavaa..) niin meikäläistä kysyttiin hommaan. Totta kai suostuin, meikäläisellä kun oli ollut suunnitelmissa jo vähän aikaa käydä paikallisessa bibliotekissa. Kyllä riitti jaloissa vipinää kun kirjaston tätit antoi lapsille tehtäväksi etsiä kirjoja, milloin opuksia eläimistä, milloin vaikkapa fantasiakirjallisuutta. :D Välillä piti jo vähä naperoita jarrutella, etteivät telo ihteesä. :D Niin lapsilla kuin vapaaehtoisellakin oli hauskaa. :) Toinen tosi kiva asia on ollut oman Suomi-osion pitäminen Eurooppakurssilla. On se vaan niin hiton mukava nähdä, miten innoissaan lapset on suomen kielen opiskelusta ja yleensäkin Suomesta. Tiedonjano on loputon. :D Erityisesti valkopartainen ystävämme Joulupukki kirvoittaa kysymyksen jos toisenkin. En mä kuitenkaan kaikkee vielä Pukista kerro, parempi säästellä tietoja joulu-kertaan, joka on 16.joulukuuta. Ullilta sain lainaan kolme Joulupukista kertovaa saksankielistä kirjaa, kirjailijana kukapas muukaan kuin Mauri Kunnas. ;) Ensimmäisellä Suomi-kerralla paneuduttiin ihan perusjuttuihin ja kieleen, toisella kieleen ja luontoon. Seuraavalla kerralla aiheena itsenäisyyspäivä sekä Suomen historia. Kielestä puheen ollen, kuulostaa tosi suloselta kun lapset toistaa mun perässä esim. "Mitä sinulle kuuluu?". Ensimmäinen kerta kun oppilas kuulee kyseisen lauseen ja osaa ääntää sen lähes täydellisesti! Siihen kun lisätään vielä se, että lapsilla riittää intoa oppia uusia asioita ja ovat tosi aktiivisia tunnilla. Kyllä se tuntuu niin älyttömän mukavalle! :)
Muuten, arvatkaapas kuka pääsi puhumaan toissa ja viime viikolla suomea aidon ja oikean pielavetisen kanssa? ;) Nimittäin Korhosen Antti oli täällä käymässä! Suatta uskoo, että olj mukava piästä viäntämään savvoo ihan olan takkoo!!! Antti oli siis Aurichissa Kallen kaverina nuorisotapaamista johtamassa ja herra viipyi IYM:n jälkeen Kallen ja Ullin luona muutaman päivän. Sunnuntaina saunottiin kunnolla ja ilta jatkui hyvän ruoan, juoman ja Antin kitaransoiton parissa. Mieleen tuli lukemattomat lippukunnan iltanuotiot, joissa on tullut oltua. Kertakaikkiaan mahtava ilta! Antin kanssa tavattiin pariin otteeseen sunnuntain jälkeenkin. Tuli mm. huomattua että mies osaa kokkauspuolen varsin hyvin. ;)
Antti, ich danke dir! Alles mit dir war ausgezeichnet! Viimestään tammikuussa isketään juttua uuvestaan, kunhan tuut Aurichissa käymään. ;)
Kuudes joulukuuta on rakkaan isänmaamme itsenäisyyspäivä. Kuudes päivä tapahtuu muutakin: Saksassa on Pyhän Nikolauksen päivä sekä Ostrhauderfehnissa on joulumarkkinat. Meikäläinen odottaa kovasti niin itsenäisyyspäivää/Pyhän Nikolauksen päivää kuin joulumarkkinoitakin. Ensinnäkin, ja tärkeimpänä, pääsee juhlistamaan maamme itsenäisyyttä. Toiseksi, sain Helmutilta ja Anitalta kutsun perinteiselle saksalalaiselle Pyhän Nikolauksen päivän aterialle. Kolmanneksi, partiolippukunta, josta kerroin, on myös joulumarkkinoilla mukana. Siis käytännössä sama asia, kun olisin ollut Pielaveden joulunavajaisissa, nyt ollaan vaan Saksanmaalla. Meikäläinen on siis ainoana sinipaitaisena partiolaisena heilumassa mukana. :) Tunnelma pidetään katossa ja lippu korkeella! ^^ Raporttia tulee satavarmasti kyseisestä häppeningistä ja kamera laulaa varmasti koko päivän ajan.
Asiasta heinähankoon, sain muuten Boekhoffeilta perinteisen saksalaisen joulukalenterin. Se ei ookkaan mikään kaupan ällötys-suklaakalenteri. :) Jokaiselle päivälle on varattu oma pikku paketti, uskoisin että jotakin pikkusyömistä on tiedossa. Kutkuttavat on tunnelmat, ei millään malttas oottaa huomiseen että saa avata ensimmäisen. :D
Tänään viivyin koululla viiteen asti, kävin paukuttamassa lentopalloa koulun vanhempien oppilaitten kanssa. Tämän jälkeen tein yhdistetyn palauttavan pyörä- ja valokuvausreissun niin Westrhauderfehnissa kuin Ostrhauderfehnssakin. Kamera lauloi taas tasaseen tahtiin, näpsin kuvia mitä erilaisimmista jouluvaloista, niistä kun ei täällä ole puutetta. Otin kuvia niin kauniista kuin rumistakin (niitä riittää...), nätimpiä laitan julkaisuun ettei teitäkin ala jurppimaan tämä yletön jouluvalohössötys. :P
1. Südwiekellä sijaitseva Rhauderfehnin vanha tuulimylly jouluvalaistuksessa. :)
1. Südwieken kanavan keskellä oleva joulukuusi. Ensimmäisen kerran kun tuon näin ja jäin tillottamaan niin meinasin tehdä Vilanderit. :P No, ei siitä sen enempää...
Keskustassa oleva Volksbankin oma iiiiiiiiso joulukalenteri! :D
Westrhauderfehnin oma joulukuusi. :)
Westrhauderfehnin ja Ostrhauderfehnin välillä oleva liikenneympyrä.
Tuulimyllyjä täällä riittää, tässä jouluversio kyseisestä aiheesta.
Ja kun kerta kanaviakin löytyy niin pitäähän oma kanavalaivakin olla. =)
Huomenna on luvassa meikäläisen ensimmäinen vaeltajailta Saksanmaalla. Mukavaa kun pääsee tutustumaan vähän vanhempiinkin partiolaisiin. :) Odotukset on korkeella.^^
Mutta nyt punkka kutsuu puoleensa.
Tschüß!
Jaska
PS. Vielä 14 minuuttia niin on joulukuu. Jaksaiskohan valvoa ja aukaista ekan paketin joulukalenterista vai meniskö nukkumaan? :P
Niin se vaan on aika vierähtänyt että kohta ollaan jo joulukuun puolella. :o)
Meikäläisestä tuntuu että alakaa tämä jouluhössötys kohtapuoliin räjähtää silmille. Onhan täällä ollu jos jonkinlaista joulukrääsää tarjolla jo lokakuusta lähtien mutta nyt homma alkaa mennä yli hilseen, ainakin meikäläisen mielestä.
Täällä on kirkolla valtaa sen verran että pystyyvät kuulemma sanomaan oman sanansa jouluvalojen polttamisen suhteen. Nimittäin: kirkko(/kirkot?) suosittelevat, että yritykset saavat luvan polttaa jouluvaloja vasta pyhäinpäivän jälkeen ja yksityishenkilötkin pyrkivät sytyttämään valonsa vasta tuon päivän jälkeen. Siispä pyhäinpäivän jälkeen on ollu ihan eri fiilis sinkuttaa iltaisin kaiken maailman kissanristiäisiin kun talojen pihat ja varsinkin Rhauderfehnin keskusta on yhtä valomerta. Eikä Ostrhauderfehn tee poikkeusta. Väkisinkin tulee mieleen jenkkipihat. No, ei se ihan sitä onneksi ole, mutta muistuttaa pikkusen kuitenkin...
Muukin yleinen jouluhötäkkä alkaa ihan suoraan sanottuna pikkuhiljaa ottamaan pannuun. Syynä on todennäköisesti se, että täällä ei oo lunta (niinkuin ei ehkä Pielavedelläkään tällä hetkellä, ainakin viimeisimpien tietojen mukaan). Vakavia vieroitusoireita alkaa olla havaittavissa, eikä ihme, normaalisti (jos nyt ei ilmastonmuutosta oteta huomioon) tähän aikaan saisi Suomessa nauttia mukavista pakkaskeleistä. No, ehkäpä joulufiilis tulee kunhan pääsee käymään joulumarkkinoilla. Saksalaiset joulumarkkinat kun on aivan eri sfääreissä kun suomalaiset. Näillä näkymin käyn joulumarkkinoilla ainakin 9-luokkalaisten kanssa ja ehkä myös kaverin luona Bremenissä. Kerran olen Saksan reissuillani Bremenin joulumarkkinoilla kerinnyt käymään ja voin kyllä sanoa että isot oli mestat! Voi sitä syömisen ja juomisen ja joulukrääsän määrää... :D Jospa ennen sitä, vaikkapa ensi viikonloppuna, kävisi korkkaamassa Leerin markkinat, enne kuin mennään isompiin kaupunkeihin. :)
Tällä kertaa sarjassamme "Rakkaat harrastukseni" käsittelyssä ovat partio ja ammunta. Elikkäs, Ostrhauderfehnissa on partiolippukunta. Pikkulinnut lauloivat, että yhden opettajan lapset on partiolaisia, joten meikäläinen otti enemmän kuin pikaisesti yhteyttä kyseiseen opettajaan. Nyt oon pariin otteeseen kerinnyt poikavartion illassa käymään ja mukavata on ollut (kyllä ne pojat on ihan yhtä rasavillejä täällä Saksassakin... :P). Pääsee rakentamaan ystävyyttä yli rajojen, ainakin yksi ihanne siis toteutuu tämän vuoden aikana enemmän kuin hyvin. :) Perheen poika harrastaa ammuntaa, käyn sen kanssa perjantaisin ampumassa ilmakiväärillä ja ilmapistoolilla tarkkuutta kymmeneen metriin. Eihän siinä läheskään yhtä mukava tatsi oo kuin rynkyllä nakuttaessa, mutta luulisi tuollakin tarkkuuden jonkin verran kehittyvän... Ammuntaa haittaa hieman se, että se on perjantaisin, jolloin meikäläisellä on myös lentopalloa. Vuoroviikoin siis pitää molemmissa käydä. Mutta, näin Jaska läimäytti jälleen kerran kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :)
Sitten työhommista. Rutiinit rullaa omalla painollaan. Speciaalina on ollut jälleen opettajien sijaisuudet. Koskaan ei tiiä millon tulee hälyytys, useemman kuin muutaman kerran on kahvit jääny työpöydälle jäähtymään kun on kesken muitten hommien pitäny lähtee koetta tai tuntia valvomaan. Meikäläinen on pesunkestävänä partiopoikana aina valmis,lähtö ei tuota meikäläiselle ongelmaa! ;) Lisäksi oon päässy veivailemaan bilsan, kemian ja fysiikan luokkien opettajanpöytiä uuteen uskoon, on vaikka mitä hyllyä sun muuta pitäny vaihtaa ja tehä uusia reikiä tietokoneiden ja muiden elektronisten laitteiden kaapeleille. Lisäksi kemianopettajat on näköjään keksiny sanat "kemiallinen" ja "reaktio", kemian lasitavaran pesukone on ollut ihan satavarmasti (no en mä nyt siitä ihan satavarma oo, mutta kummiskin... :P) täydempi ja kovemmassa käytössä kuin koskaan ennen. On saanu järjestellä tavaraa hyllyihin ihan tarpeeksi. :D Lisätyötä aiheuttavat oppilaat, välitunnille tuntuu olevan sen verta kiire, että ei laiteta tavaroita oikeille paikoilleen. Kumminkiin käytävään päästessä kiire unohtuu ja tekisi niin kovin mieli olla sittenkin sisätiloissa... ;)
Työrintamalla on pari tosi kivaa juttua tullu vastaan. Tämän viikon keskiviikkona kävin lapsosten kanssa tutustumassa kirjastoon. Yhellä 6-luokan opettajalla ei ollu aikaa (oiskohan ehkä ollu jonkun toisen open sijaisuus tai jotain vastaavaa..) niin meikäläistä kysyttiin hommaan. Totta kai suostuin, meikäläisellä kun oli ollut suunnitelmissa jo vähän aikaa käydä paikallisessa bibliotekissa. Kyllä riitti jaloissa vipinää kun kirjaston tätit antoi lapsille tehtäväksi etsiä kirjoja, milloin opuksia eläimistä, milloin vaikkapa fantasiakirjallisuutta. :D Välillä piti jo vähä naperoita jarrutella, etteivät telo ihteesä. :D Niin lapsilla kuin vapaaehtoisellakin oli hauskaa. :) Toinen tosi kiva asia on ollut oman Suomi-osion pitäminen Eurooppakurssilla. On se vaan niin hiton mukava nähdä, miten innoissaan lapset on suomen kielen opiskelusta ja yleensäkin Suomesta. Tiedonjano on loputon. :D Erityisesti valkopartainen ystävämme Joulupukki kirvoittaa kysymyksen jos toisenkin. En mä kuitenkaan kaikkee vielä Pukista kerro, parempi säästellä tietoja joulu-kertaan, joka on 16.joulukuuta. Ullilta sain lainaan kolme Joulupukista kertovaa saksankielistä kirjaa, kirjailijana kukapas muukaan kuin Mauri Kunnas. ;) Ensimmäisellä Suomi-kerralla paneuduttiin ihan perusjuttuihin ja kieleen, toisella kieleen ja luontoon. Seuraavalla kerralla aiheena itsenäisyyspäivä sekä Suomen historia. Kielestä puheen ollen, kuulostaa tosi suloselta kun lapset toistaa mun perässä esim. "Mitä sinulle kuuluu?". Ensimmäinen kerta kun oppilas kuulee kyseisen lauseen ja osaa ääntää sen lähes täydellisesti! Siihen kun lisätään vielä se, että lapsilla riittää intoa oppia uusia asioita ja ovat tosi aktiivisia tunnilla. Kyllä se tuntuu niin älyttömän mukavalle! :)
Muuten, arvatkaapas kuka pääsi puhumaan toissa ja viime viikolla suomea aidon ja oikean pielavetisen kanssa? ;) Nimittäin Korhosen Antti oli täällä käymässä! Suatta uskoo, että olj mukava piästä viäntämään savvoo ihan olan takkoo!!! Antti oli siis Aurichissa Kallen kaverina nuorisotapaamista johtamassa ja herra viipyi IYM:n jälkeen Kallen ja Ullin luona muutaman päivän. Sunnuntaina saunottiin kunnolla ja ilta jatkui hyvän ruoan, juoman ja Antin kitaransoiton parissa. Mieleen tuli lukemattomat lippukunnan iltanuotiot, joissa on tullut oltua. Kertakaikkiaan mahtava ilta! Antin kanssa tavattiin pariin otteeseen sunnuntain jälkeenkin. Tuli mm. huomattua että mies osaa kokkauspuolen varsin hyvin. ;)
Antti, ich danke dir! Alles mit dir war ausgezeichnet! Viimestään tammikuussa isketään juttua uuvestaan, kunhan tuut Aurichissa käymään. ;)
Kuudes joulukuuta on rakkaan isänmaamme itsenäisyyspäivä. Kuudes päivä tapahtuu muutakin: Saksassa on Pyhän Nikolauksen päivä sekä Ostrhauderfehnissa on joulumarkkinat. Meikäläinen odottaa kovasti niin itsenäisyyspäivää/Pyhän Nikolauksen päivää kuin joulumarkkinoitakin. Ensinnäkin, ja tärkeimpänä, pääsee juhlistamaan maamme itsenäisyyttä. Toiseksi, sain Helmutilta ja Anitalta kutsun perinteiselle saksalalaiselle Pyhän Nikolauksen päivän aterialle. Kolmanneksi, partiolippukunta, josta kerroin, on myös joulumarkkinoilla mukana. Siis käytännössä sama asia, kun olisin ollut Pielaveden joulunavajaisissa, nyt ollaan vaan Saksanmaalla. Meikäläinen on siis ainoana sinipaitaisena partiolaisena heilumassa mukana. :) Tunnelma pidetään katossa ja lippu korkeella! ^^ Raporttia tulee satavarmasti kyseisestä häppeningistä ja kamera laulaa varmasti koko päivän ajan.
Asiasta heinähankoon, sain muuten Boekhoffeilta perinteisen saksalaisen joulukalenterin. Se ei ookkaan mikään kaupan ällötys-suklaakalenteri. :) Jokaiselle päivälle on varattu oma pikku paketti, uskoisin että jotakin pikkusyömistä on tiedossa. Kutkuttavat on tunnelmat, ei millään malttas oottaa huomiseen että saa avata ensimmäisen. :D
Tänään viivyin koululla viiteen asti, kävin paukuttamassa lentopalloa koulun vanhempien oppilaitten kanssa. Tämän jälkeen tein yhdistetyn palauttavan pyörä- ja valokuvausreissun niin Westrhauderfehnissa kuin Ostrhauderfehnssakin. Kamera lauloi taas tasaseen tahtiin, näpsin kuvia mitä erilaisimmista jouluvaloista, niistä kun ei täällä ole puutetta. Otin kuvia niin kauniista kuin rumistakin (niitä riittää...), nätimpiä laitan julkaisuun ettei teitäkin ala jurppimaan tämä yletön jouluvalohössötys. :P
1. Südwiekellä sijaitseva Rhauderfehnin vanha tuulimylly jouluvalaistuksessa. :)
1. Südwieken kanavan keskellä oleva joulukuusi. Ensimmäisen kerran kun tuon näin ja jäin tillottamaan niin meinasin tehdä Vilanderit. :P No, ei siitä sen enempää...
Keskustassa oleva Volksbankin oma iiiiiiiiso joulukalenteri! :D
Westrhauderfehnin oma joulukuusi. :)
Westrhauderfehnin ja Ostrhauderfehnin välillä oleva liikenneympyrä.
Tuulimyllyjä täällä riittää, tässä jouluversio kyseisestä aiheesta.
Ja kun kerta kanaviakin löytyy niin pitäähän oma kanavalaivakin olla. =)
Huomenna on luvassa meikäläisen ensimmäinen vaeltajailta Saksanmaalla. Mukavaa kun pääsee tutustumaan vähän vanhempiinkin partiolaisiin. :) Odotukset on korkeella.^^
Mutta nyt punkka kutsuu puoleensa.
Tschüß!
Jaska
PS. Vielä 14 minuuttia niin on joulukuu. Jaksaiskohan valvoa ja aukaista ekan paketin joulukalenterista vai meniskö nukkumaan? :P
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
"Shame on you baby, forever yours..."
Rauhallista tiistai-iltaa kaikille! :)
Vähään aikaan ei oo tullu taas kirjoteltua, lähinnä sen takia että saisin monta tapahtunutta asiata väännettyä samaan juttuun. Aloitetaanpa vaikka rakkaalla harrastuksellani eli kalastuksella. Niitä joita asia ei kiinnosta, voi halutessaan skipata seuraavan kappaleen. :P
Tässä yks päivä vierailin paikallisella järvellä (tai lampi se mun mielestä on, sanovat järveksi..). Itse asiassa se oli ensimmäinen kerta kun siellä vierailin, 1. Südwiekeltä kun lähtee vain pikkuinen tiepahanen järvelle, joten meikäläinen on jo kolmen kuukauden ajan aina suhauttanu pyörällä järven ohi. Joka tapauksessa,kun pääsin rantaan asti, huomasin asian jota en olisi uskonut ainakaan täälläpäin Saksaa EVS-vuoteni aikana näkeväni: rannassa seisoi mies sätkä huulessa heittämässä perhoa. Ilme oli keskittyväinen, mutta heittotekniikka oli pahasti hakusessa. Ajattelin jututtaa ukkoa ja kysäisin perinteisesti että onko tullut kalaa. Ukko kertoi että kuhanpa heittoja harjoittelee, aloittelija kun on. Meikäläisellä välähti päässä, Jaska voisi taas läimäyttää ne kuuluisat kaksi kärpästä yhdellä iskulla: opettaisin ukkelia heittämään ja ehkä jopa pääsisin kalastamaan! Nyt on puolenkymmentä kertaa harjoteltu heittoa ja ukolla alakaa heittotekniikka olemaan siinä kunnossa että sen kanssa uskaltaisi jopa joelle lähteä. Hänellä on myös ystävä Claus, joka asuu Leerissä, kuulemma on "koko Ostfrieslandin paras perhokalastaja". Tässä yks pyhäpäivä käytiin vierailulla Clausin luona, koko illan pörpätin Clausin kanssa perhonsidonnasta ja perhokalastuksesta. Saksaks. :P Vaikka oma sanavarasto ei siis tosiaankaan ylety mihinkään kalastussanaston puolelle, niin yllättävän paljon puheesta kuitenkin ymmärtää. Mukava mieli jäi illasta, satavarmasti tavataan uudemman kerran, vaikkapa kalastuksen merkeissä. On se mukava kun saa uusia tuttavuuksia ja kalakavereita. Ulkomailta. Ja ihan sattumalta. :)
Sitten vielä muuta asiaa 1 Südwiekestä. Tässä männä viikolla (vai oliko sittenkin kaks viikkoo sitten? No, ihan sama..) sinkutin töistä kotia ja aattelin että nyt palaa ja pahasti. Ihan varmasti jossain omakotitalossa tai läheisellä ratsastustallilla tai jossain vastaavassa on tulipalo. Koko 1. Südwieke koululta kämpille asti oli nimittäin kohtalaisen sakean savun peitossa. Silimät vuoti vettä, hyvä että näki kotia ajella. Heti menin Helmutilta (Boekhoffien perheen isä) kysymään että mitäs se tämä on. Helmut kerto että kerran syksyssä ja kerran keväässä sakuilla on lupa polttaa lehtiä, oksia ja muuta biohajoavaa tavaraa. Ilimankos savusi, jos koko Rhauderfehn polttaa biojätteitänsä samana päivänä. :D Kaikkee ne sakemannit keksii, ihan niinkun ei omalla pihallaan sais poltella risuja sillon kuin huvittaa...
Vähän aikaa sitten täällä oli Martti Lutherin päivä, Martini. Päivää vietetään siis Martti Lutherin kunniaksi, kyseinen jantteri naulasi 95 teesiänsä Wittenbergin linnankirkon oveen 31. lokakuuta 1517. Ainakin tänä vuonna Martini-päivää vietettiin myöhemmin kuin 31. lokakuuta (tiistai 10.11 jos nyt en ihan väärin muista). Ajankohta-asiasta en ole satavarma, mutta se ei liene se tärkein asia.. Elikkäs, protestanttisessa Saksassa on perinne, että lapset kiertävät lyhtyjen kanssa laulamassa uskonnollisia lauluja ja saavat palkaksi makeisia. Siispä meikäläinenkin varautui, eihän sitä tiedä minkälainen kansainvaellus meikäläisen kämpille oli tulossa, koulun pikkuväkeä kun ei ole ihan vähän. No, loppujen lopuksi meikäläisen ovella kävi kolme tyttöä laulamassa ja meikäläiselle jäi hirvee kasa karkkia. :D
Koululla oli Martini-päivän jälkeen koko viikon iso pahvilaatikko, johon sai tuoda ylimääräiset karkit. Karkit meni orpolapsille. Päätin kiikuttaa lähes kaikki karkkini laatikkoon, eihän tuommosta määrää jaksa Erkkikään syödä. Vähemmästäkin turpoaa. :D Saapahan lapsoset suut makeiksi. ^^
Nyt mennään jälleen harrastusten, eli metsästyksen, pariin. Skipatkaa taas jos ei kiinnosta. :D 7.lokakuuta kävin kirkossa Ullin vanhempien kanssa. Silloin oli nimittäin sellainen erikoisuus jossa ei oo Suomessa tullu käytyä, nimittäin metsästäjien messu (Ullin isä metästää). Messussa kaikki virret säestettiin Keski-Eurooppalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluvilla metsästystorvilla. Voin kyllä sanoa ettei messusta ainakaan ääntä puuttunut. :D Ullin isä sano että joskus alkaa kurssi, jossa opetellaan torvia soittamaan. Kuulemma soittaminen on astetta vaikeempaa kuin esim. trumpetilla soittaminen, torvessa kun ei oo venttiileitä. Koko homman joutuu hoitamaan omalla turpavärkillä. Mikäs siinä, voisihan sitä kurssia ainakin harkita...
Keski-ikäiselle kirjoitukseni otsikko ei välttämättä mitään kerro, joten ehkä on parempi vähän selventää asiaa. Meikäläinen sai siis synttärilahjaksi Kallen porukoilta lipun Sunrise Avenuen keikalle Bremeniin. 12. marraskuuta päättyi pitkä odotus, ja kello 17.02 Volkswagenin keula käännettiin kohti Bremeniä ja Pier 2- areenaa. Mukana oli meikäläisen lisäksi Kallen ja Ullin tyttö Hilke, Hilken ja minun kaveri Alica, sekä kummankin tytön mammat.
Tämä kolmikko oli odottanu keikkaa piiiiitkään!
Pahoittelut kuvanlaadusta, jostain syystä valotus meni vähä pyrstölleen, oli todennäkösesti liian pimeetä peruspokkarilla kuvailemiseen.
SunAven lämppärinä oli Kölnistä tuleva tyttöbändi The Black Sheep. Ihan OK keikan bändi veti, ei ollu ainakaan laulajan vika että keikka jäi pikkasen latteeksi.
Laulaja oli melkonen energiapakkaus, mutta muu bändi veti sitten meikäläisen arvosanaa hieman alaspäin. Basisti oli yhtä jäykkä kuin soittimensa kielet. Rumpali oli ihan jees mutta kitaristin yksinkertaiset kitarasoolot ei oikein säväyttäny. Yllättävän paljo laulaja sai kuitenkin yleisöstä irti, vaikka kaikki odotti jo pääesiintyjää.
Odottavaiset oli tunnelmat. :)
Sitten illan pääesiintyjästä. Sunrise Avenue veti aivan huippukeikan, eikä biisivalikoima jättänyt ketään kylmäksi. Näkyi Samulla ja kumppaneilla olevan yhtä kuuma kuin yleisölläkin. :D Biisivalikoima oli todella kattava, löytyi niin vanhaa ja uutta, tuttua ja vähän tuntemattomampaakin (hyi mikä sanahirviö :D ). Vanhemmasta tuotannosta mm. otsikon Forever Yours, Fairytale Gone Bad, Choose To Be Me ja Diamonds. Uudemmankin tuotannon tahtiin tuli pompittua (mm. biisit Not Again, Bad, Monk Bay, Rising Sun, Bye Bye(One Night Kind), Welcome To My Life ja Sail Away With Me). Kaiken kruunasi Something Sweet. :)
Videomateriaaliakin on jonkin verran mutta teknillistä ongelmista johtuen en voi niitä näyttää: kone ei nimittäin jostain kumman syystä anna ladata videoita Youtubeen. Ja blogiin ladatessa lataus kestää luvattoman kauan. Hyvä kun kuvat sentään saa ladattua. Videoita oon koittanu pakata, mutta ei auta. :/ Video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa, mutta valitettavasti saatte tyytyä tällä kertaa pelkkiin kuviin. Olen pahoillani :(
Samu Haber. Mies, joka omistaa erinomaisen lauluäänen.
Bändin vedettyä "viimeisen biisin", heitettiin perään perinteisen taputukset. Saatiin kööri lavalle uudemman kerran, poppoo palkitsi äänihuulia raastavan SunAve-huutomme kolmella lisäbiisillä. Tulomatka sujui kaiken pomppimisen, riehumisen ja bändin soiton aiheuttaman sanoinkuvaamattoman olotilan vuoksi puoliksi horroksessa ja puoliksi hereillä. Jotenkin tietoisesti koitti pysyä valveilla vaikka samalla oli tietoinen siitä, että oli aamuyö ja siitä, että aamulla olisi herätys 5.30. Mutta eipä mukavampaa synttärilahjaa Jansseneilta olisi voinut toivoa. Kivan erilainen synttärilahja. :)
Töissä jaksetaan puksuttaa entiseen malliin. Entisestä poiketen meikäläiselle on tullu aika paljo opettajien sijaisuuksia. Opettajanhuoneessa voi nykyjään välituntisin kuulla jopa omat ajatuksensa, kun on opettajia silloin tällöin sen verran paljo kipeenä. Liekkö nasunuha vai tavan flunssa, siitä ei aina oo tietoa. Joka tapauksessa sijaisuuksia on tullut ihan kivasti. Ensimmäinen sijaisuus tuli biologian tunnille. Pikkusen jänskätti tunnille meno. Aihe oli nimittäin niinkin henkevä kuin sipuliviipaleiden tutkiskelu mikroskoopin avulla (tulipas miikakräkinmäinen aiheen esittely :P). Viimeksi on tullu yli kuus vuotta sitten Alpon biologian tunnilla tiirailtua mikroskoopilla jotain veden pikkuöttiäisiä. Huimalla mikrobiologian osaamistasollani pölähdin siis bilsanluokkaan. Onneksi Ulli tuli hetikohta luokkahuoneeseen ja tuli käskynmuutos: tehtävät muutettiinkin kirjalliseksi ja meikäläinen sai huokasta helpotuksesta. Kaksi kertaa olen päässyt (sijaisuus tämäkin) 6LF:n kanssa tietokoneluokkaan touhuamaan, aiheena on Powerpoint-presentaatio juutalaisuudesta. Teknisenä tukena on saanut olla, millon on salasanat unohtuneet ja millon jumii kone. Välillä meikäläiselläkin menee sormi suuhun ja on pakko kuhtua tietotekniikasta vastaava opettaja apuun, sellaiseen solmuun koneet välillä menee. Yllättävän paljon lapset kuitenkin Powerpointista tietää, uskallan jopa väittää että enemmän kuin ikäisensä suomalaiset oppilaat. Ei tuollaisia tehdä meilläpäin 12- vuotiaina...
Perjantaisin kymppiluokkalaiset on alkanu myymään vohveleita, tavoitteenaan kerätä rahaa Berliinin luokkaretkelle. Voinette arvata kuka on valvomassa myyntiprosessia. Kun vielä lisätään sanat "perjantaisin ei sämpylänmyyntiä" ja "vohveli", samaan karsinaan, tulos on arvattavissa. Sämpylänmyynnin valvominen on nimittäin aika pientä tähän verrattuna. Tunne on sanoinkuvaamaton, kun yksi EVS-vapaaehtoinen yrittää pitää valtavaa oppilaslaumaa aisoissa, ihmiset kun yrittää puskemalla päästä meikäläisestä ohi. Ne lätyt kun ei paistu sen nopeammin vaikka ihmismassa tulisikin voimalla päin. No, jos ei muuta positiivista keksi, niin ainakin haba kasvaa. :) Ja tytöt antaa aina mulle yhden vohvelin vaivanpalkaksi. ^^
Huomenna alkaa meikäläisen oma projekti eli Suomi-osio Eurooppakurssilla. Minä ja Ulli ollaan vaihdettu osia, nyt meikäläinen on opettaja ja Ulli oppilas. :D Tämän projektin jälkeen kyllä arvostaa opettajan työtä paljon enemmän: nyt on saanut ihan konkreettisesti todeta miten pirusti opettajat saa tehä hommia että oppitunti saadaan kasaan. Kirjotuspöydän ja tietokoneen ääressä on saanu viettää tunnin jos toisenkin. Tosin, on tullu ottauduttua asiaan ehkä vähä liiankin tomerasti, tänään Ullille projekta esitellessäni hän sanoi että olenkin jo valmistellut kieli-osiot lähes koko projektiin, vaikka olin tarkottanu kyseiset asiat vain parille ensimmäiselle kerralle. Taas tuli palautus maan pinnalle kun tajusin kuinka hidasta uuden vieraan kielen opetteleminen on, ei ne oppilaat niin suurta kielen tietomäärää kerralla vastaanota. Ja jos ottavatkin vastaan niin ei ne siitä ens kerroilla muista käytännössä mitään. Että kuulemma vähän kerrassaan, hilijoo hyvä tulloo. :) Joka tapauksessa, huomenna luokassa B209 odottaa 19 innokasta ja tiedonnälkäistä oppilasta. Saksaksi pitäisi asiat opettaa, ei taaskaan elämästä haasteita puutu. :)
Tässäpä taas tärkeimmät. Seuraavaksi Jaska perehtyy kielikurssin kotitehtäviin ja niitä ei ookkaan ihan vähän...
Illanjatkoja kaikille. :)
Jaska
Vähään aikaan ei oo tullu taas kirjoteltua, lähinnä sen takia että saisin monta tapahtunutta asiata väännettyä samaan juttuun. Aloitetaanpa vaikka rakkaalla harrastuksellani eli kalastuksella. Niitä joita asia ei kiinnosta, voi halutessaan skipata seuraavan kappaleen. :P
Tässä yks päivä vierailin paikallisella järvellä (tai lampi se mun mielestä on, sanovat järveksi..). Itse asiassa se oli ensimmäinen kerta kun siellä vierailin, 1. Südwiekeltä kun lähtee vain pikkuinen tiepahanen järvelle, joten meikäläinen on jo kolmen kuukauden ajan aina suhauttanu pyörällä järven ohi. Joka tapauksessa,kun pääsin rantaan asti, huomasin asian jota en olisi uskonut ainakaan täälläpäin Saksaa EVS-vuoteni aikana näkeväni: rannassa seisoi mies sätkä huulessa heittämässä perhoa. Ilme oli keskittyväinen, mutta heittotekniikka oli pahasti hakusessa. Ajattelin jututtaa ukkoa ja kysäisin perinteisesti että onko tullut kalaa. Ukko kertoi että kuhanpa heittoja harjoittelee, aloittelija kun on. Meikäläisellä välähti päässä, Jaska voisi taas läimäyttää ne kuuluisat kaksi kärpästä yhdellä iskulla: opettaisin ukkelia heittämään ja ehkä jopa pääsisin kalastamaan! Nyt on puolenkymmentä kertaa harjoteltu heittoa ja ukolla alakaa heittotekniikka olemaan siinä kunnossa että sen kanssa uskaltaisi jopa joelle lähteä. Hänellä on myös ystävä Claus, joka asuu Leerissä, kuulemma on "koko Ostfrieslandin paras perhokalastaja". Tässä yks pyhäpäivä käytiin vierailulla Clausin luona, koko illan pörpätin Clausin kanssa perhonsidonnasta ja perhokalastuksesta. Saksaks. :P Vaikka oma sanavarasto ei siis tosiaankaan ylety mihinkään kalastussanaston puolelle, niin yllättävän paljon puheesta kuitenkin ymmärtää. Mukava mieli jäi illasta, satavarmasti tavataan uudemman kerran, vaikkapa kalastuksen merkeissä. On se mukava kun saa uusia tuttavuuksia ja kalakavereita. Ulkomailta. Ja ihan sattumalta. :)
Sitten vielä muuta asiaa 1 Südwiekestä. Tässä männä viikolla (vai oliko sittenkin kaks viikkoo sitten? No, ihan sama..) sinkutin töistä kotia ja aattelin että nyt palaa ja pahasti. Ihan varmasti jossain omakotitalossa tai läheisellä ratsastustallilla tai jossain vastaavassa on tulipalo. Koko 1. Südwieke koululta kämpille asti oli nimittäin kohtalaisen sakean savun peitossa. Silimät vuoti vettä, hyvä että näki kotia ajella. Heti menin Helmutilta (Boekhoffien perheen isä) kysymään että mitäs se tämä on. Helmut kerto että kerran syksyssä ja kerran keväässä sakuilla on lupa polttaa lehtiä, oksia ja muuta biohajoavaa tavaraa. Ilimankos savusi, jos koko Rhauderfehn polttaa biojätteitänsä samana päivänä. :D Kaikkee ne sakemannit keksii, ihan niinkun ei omalla pihallaan sais poltella risuja sillon kuin huvittaa...
Vähän aikaa sitten täällä oli Martti Lutherin päivä, Martini. Päivää vietetään siis Martti Lutherin kunniaksi, kyseinen jantteri naulasi 95 teesiänsä Wittenbergin linnankirkon oveen 31. lokakuuta 1517. Ainakin tänä vuonna Martini-päivää vietettiin myöhemmin kuin 31. lokakuuta (tiistai 10.11 jos nyt en ihan väärin muista). Ajankohta-asiasta en ole satavarma, mutta se ei liene se tärkein asia.. Elikkäs, protestanttisessa Saksassa on perinne, että lapset kiertävät lyhtyjen kanssa laulamassa uskonnollisia lauluja ja saavat palkaksi makeisia. Siispä meikäläinenkin varautui, eihän sitä tiedä minkälainen kansainvaellus meikäläisen kämpille oli tulossa, koulun pikkuväkeä kun ei ole ihan vähän. No, loppujen lopuksi meikäläisen ovella kävi kolme tyttöä laulamassa ja meikäläiselle jäi hirvee kasa karkkia. :D
Koululla oli Martini-päivän jälkeen koko viikon iso pahvilaatikko, johon sai tuoda ylimääräiset karkit. Karkit meni orpolapsille. Päätin kiikuttaa lähes kaikki karkkini laatikkoon, eihän tuommosta määrää jaksa Erkkikään syödä. Vähemmästäkin turpoaa. :D Saapahan lapsoset suut makeiksi. ^^
Nyt mennään jälleen harrastusten, eli metsästyksen, pariin. Skipatkaa taas jos ei kiinnosta. :D 7.lokakuuta kävin kirkossa Ullin vanhempien kanssa. Silloin oli nimittäin sellainen erikoisuus jossa ei oo Suomessa tullu käytyä, nimittäin metsästäjien messu (Ullin isä metästää). Messussa kaikki virret säestettiin Keski-Eurooppalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluvilla metsästystorvilla. Voin kyllä sanoa ettei messusta ainakaan ääntä puuttunut. :D Ullin isä sano että joskus alkaa kurssi, jossa opetellaan torvia soittamaan. Kuulemma soittaminen on astetta vaikeempaa kuin esim. trumpetilla soittaminen, torvessa kun ei oo venttiileitä. Koko homman joutuu hoitamaan omalla turpavärkillä. Mikäs siinä, voisihan sitä kurssia ainakin harkita...
Keski-ikäiselle kirjoitukseni otsikko ei välttämättä mitään kerro, joten ehkä on parempi vähän selventää asiaa. Meikäläinen sai siis synttärilahjaksi Kallen porukoilta lipun Sunrise Avenuen keikalle Bremeniin. 12. marraskuuta päättyi pitkä odotus, ja kello 17.02 Volkswagenin keula käännettiin kohti Bremeniä ja Pier 2- areenaa. Mukana oli meikäläisen lisäksi Kallen ja Ullin tyttö Hilke, Hilken ja minun kaveri Alica, sekä kummankin tytön mammat.
Tämä kolmikko oli odottanu keikkaa piiiiitkään!
Pahoittelut kuvanlaadusta, jostain syystä valotus meni vähä pyrstölleen, oli todennäkösesti liian pimeetä peruspokkarilla kuvailemiseen.
SunAven lämppärinä oli Kölnistä tuleva tyttöbändi The Black Sheep. Ihan OK keikan bändi veti, ei ollu ainakaan laulajan vika että keikka jäi pikkasen latteeksi.
Laulaja oli melkonen energiapakkaus, mutta muu bändi veti sitten meikäläisen arvosanaa hieman alaspäin. Basisti oli yhtä jäykkä kuin soittimensa kielet. Rumpali oli ihan jees mutta kitaristin yksinkertaiset kitarasoolot ei oikein säväyttäny. Yllättävän paljo laulaja sai kuitenkin yleisöstä irti, vaikka kaikki odotti jo pääesiintyjää.
Odottavaiset oli tunnelmat. :)
Sitten illan pääesiintyjästä. Sunrise Avenue veti aivan huippukeikan, eikä biisivalikoima jättänyt ketään kylmäksi. Näkyi Samulla ja kumppaneilla olevan yhtä kuuma kuin yleisölläkin. :D Biisivalikoima oli todella kattava, löytyi niin vanhaa ja uutta, tuttua ja vähän tuntemattomampaakin (hyi mikä sanahirviö :D ). Vanhemmasta tuotannosta mm. otsikon Forever Yours, Fairytale Gone Bad, Choose To Be Me ja Diamonds. Uudemmankin tuotannon tahtiin tuli pompittua (mm. biisit Not Again, Bad, Monk Bay, Rising Sun, Bye Bye(One Night Kind), Welcome To My Life ja Sail Away With Me). Kaiken kruunasi Something Sweet. :)
Videomateriaaliakin on jonkin verran mutta teknillistä ongelmista johtuen en voi niitä näyttää: kone ei nimittäin jostain kumman syystä anna ladata videoita Youtubeen. Ja blogiin ladatessa lataus kestää luvattoman kauan. Hyvä kun kuvat sentään saa ladattua. Videoita oon koittanu pakata, mutta ei auta. :/ Video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa, mutta valitettavasti saatte tyytyä tällä kertaa pelkkiin kuviin. Olen pahoillani :(
Samu Haber. Mies, joka omistaa erinomaisen lauluäänen.
Bändin vedettyä "viimeisen biisin", heitettiin perään perinteisen taputukset. Saatiin kööri lavalle uudemman kerran, poppoo palkitsi äänihuulia raastavan SunAve-huutomme kolmella lisäbiisillä. Tulomatka sujui kaiken pomppimisen, riehumisen ja bändin soiton aiheuttaman sanoinkuvaamattoman olotilan vuoksi puoliksi horroksessa ja puoliksi hereillä. Jotenkin tietoisesti koitti pysyä valveilla vaikka samalla oli tietoinen siitä, että oli aamuyö ja siitä, että aamulla olisi herätys 5.30. Mutta eipä mukavampaa synttärilahjaa Jansseneilta olisi voinut toivoa. Kivan erilainen synttärilahja. :)
Töissä jaksetaan puksuttaa entiseen malliin. Entisestä poiketen meikäläiselle on tullu aika paljo opettajien sijaisuuksia. Opettajanhuoneessa voi nykyjään välituntisin kuulla jopa omat ajatuksensa, kun on opettajia silloin tällöin sen verran paljo kipeenä. Liekkö nasunuha vai tavan flunssa, siitä ei aina oo tietoa. Joka tapauksessa sijaisuuksia on tullut ihan kivasti. Ensimmäinen sijaisuus tuli biologian tunnille. Pikkusen jänskätti tunnille meno. Aihe oli nimittäin niinkin henkevä kuin sipuliviipaleiden tutkiskelu mikroskoopin avulla (tulipas miikakräkinmäinen aiheen esittely :P). Viimeksi on tullu yli kuus vuotta sitten Alpon biologian tunnilla tiirailtua mikroskoopilla jotain veden pikkuöttiäisiä. Huimalla mikrobiologian osaamistasollani pölähdin siis bilsanluokkaan. Onneksi Ulli tuli hetikohta luokkahuoneeseen ja tuli käskynmuutos: tehtävät muutettiinkin kirjalliseksi ja meikäläinen sai huokasta helpotuksesta. Kaksi kertaa olen päässyt (sijaisuus tämäkin) 6LF:n kanssa tietokoneluokkaan touhuamaan, aiheena on Powerpoint-presentaatio juutalaisuudesta. Teknisenä tukena on saanut olla, millon on salasanat unohtuneet ja millon jumii kone. Välillä meikäläiselläkin menee sormi suuhun ja on pakko kuhtua tietotekniikasta vastaava opettaja apuun, sellaiseen solmuun koneet välillä menee. Yllättävän paljon lapset kuitenkin Powerpointista tietää, uskallan jopa väittää että enemmän kuin ikäisensä suomalaiset oppilaat. Ei tuollaisia tehdä meilläpäin 12- vuotiaina...
Perjantaisin kymppiluokkalaiset on alkanu myymään vohveleita, tavoitteenaan kerätä rahaa Berliinin luokkaretkelle. Voinette arvata kuka on valvomassa myyntiprosessia. Kun vielä lisätään sanat "perjantaisin ei sämpylänmyyntiä" ja "vohveli", samaan karsinaan, tulos on arvattavissa. Sämpylänmyynnin valvominen on nimittäin aika pientä tähän verrattuna. Tunne on sanoinkuvaamaton, kun yksi EVS-vapaaehtoinen yrittää pitää valtavaa oppilaslaumaa aisoissa, ihmiset kun yrittää puskemalla päästä meikäläisestä ohi. Ne lätyt kun ei paistu sen nopeammin vaikka ihmismassa tulisikin voimalla päin. No, jos ei muuta positiivista keksi, niin ainakin haba kasvaa. :) Ja tytöt antaa aina mulle yhden vohvelin vaivanpalkaksi. ^^
Huomenna alkaa meikäläisen oma projekti eli Suomi-osio Eurooppakurssilla. Minä ja Ulli ollaan vaihdettu osia, nyt meikäläinen on opettaja ja Ulli oppilas. :D Tämän projektin jälkeen kyllä arvostaa opettajan työtä paljon enemmän: nyt on saanut ihan konkreettisesti todeta miten pirusti opettajat saa tehä hommia että oppitunti saadaan kasaan. Kirjotuspöydän ja tietokoneen ääressä on saanu viettää tunnin jos toisenkin. Tosin, on tullu ottauduttua asiaan ehkä vähä liiankin tomerasti, tänään Ullille projekta esitellessäni hän sanoi että olenkin jo valmistellut kieli-osiot lähes koko projektiin, vaikka olin tarkottanu kyseiset asiat vain parille ensimmäiselle kerralle. Taas tuli palautus maan pinnalle kun tajusin kuinka hidasta uuden vieraan kielen opetteleminen on, ei ne oppilaat niin suurta kielen tietomäärää kerralla vastaanota. Ja jos ottavatkin vastaan niin ei ne siitä ens kerroilla muista käytännössä mitään. Että kuulemma vähän kerrassaan, hilijoo hyvä tulloo. :) Joka tapauksessa, huomenna luokassa B209 odottaa 19 innokasta ja tiedonnälkäistä oppilasta. Saksaksi pitäisi asiat opettaa, ei taaskaan elämästä haasteita puutu. :)
Tässäpä taas tärkeimmät. Seuraavaksi Jaska perehtyy kielikurssin kotitehtäviin ja niitä ei ookkaan ihan vähän...
Illanjatkoja kaikille. :)
Jaska
tiistai 3. marraskuuta 2009
Kuvagadget/ Diaesitys
Nyt pelittää, viimeinkin! Lisäsin diaesityksen, muutaman hassun kuvan lataaminen ei kestänytkään onneksi kuin yhden illan... :/
Klikatkaa diaesitystä niin kuvat näkyvät huomattavasti isompina ja kuvatekstitkin tulevat esille.
Jaska
Klikatkaa diaesitystä niin kuvat näkyvät huomattavasti isompina ja kuvatekstitkin tulevat esille.
Jaska
maanantai 2. marraskuuta 2009
"Jaakko, olisitko niin kiltti ja kopioisit?"
Otsikosta selviääpi olennainen. Meikäläisellä on ollu varsin läheinen suhde koulun kopiokoneeseen viimeiset puolitoista viikkoa. Satoja ja taas satoja sivuja on pitäny tulostaa, yhelle opellekin piti tulostaa 300 sivua poliitikan oppikirjasta pelkästään yhelle oppitunnille. Näpit musteessa on saanu kotia tulla.. :D
Meikäläinen on alkanu suunnitella omia projekteja, mitä voisin toteuttaa. Olen koulun Eurooppakurssilla, jota Ulli pitää. Oppilaat ilmaisivat kurssin alussa halunsa tietää jotakin suomesta ja Suomesta. Kun vielä yksi osa kurssia on Skandinavia, niin meikäläinen päätti jälleen läimäyttää kaksi kärpästä yhellä iskulla ja tehä lapsosille Suomi-osion. Myöhemmin saman setin voisi vetää toiseen kertaan, vaikka keväämmällä, jos halukkuutta löytyy. Tarkoitan siis bonuskierrosta sellaisille ihmisille jotka eivät ole valinneet Eurooppakurssia ja haluaisivat lisätä Suomi-tietämystään. Sori kauheesti Jarmo, tää liippaa tosi läheltä sun Suomi-workshoppia (tai ehkä voi olla jopa osittain kopio), mutta minkäs mä sille voin että lapset multa sellasta haluaa. :D Välituntisin osa oppilaista vaan seisoksii paikallaan, myös jotakin välituntiaktiviteettia pitäisi kehtitellä, että saisi pidettyä ihmiset oppitunneilla jotakuinkin virkeinä.
Muuten työrintamalla ole muutoksia pahemmin näkynyt, rutiinit pyörii omalla painollaan. Sämpyläjonossa on kuhinaa tavalliseen tapaan, samoin Mensassa. Yhtenä päivänä Mensaan pölähti yli sata ihmistä syömään, jostain kumman syystä nykyjään joitakin Hauptschulenkin oppilaita on alkanu käymään meidän koulun pöperöillä. Ei harmainta aavistusta että miks. Joka tapauksessa, kun sen verran oli lössiä paikalla niin seuraukset oli arvattavissa. Melkein hiukseni revin inttikuntoon, tiukkaa teki että kolme opettajaa plus meikäläinen sai pidettyä nälkäisen nuorisojoukon kurissa ja herran nuhteessa.
Perjantaina viisi opettaja lähti koulusta. Kyse oli siis opettajiksi opiskelevista Oldenburgin yliopisto-opiskelijoista, jotka lähtivät jatkamaan vihonviimeisiä opintojaan enne valmistumista. Tämän seurauksena lähes kaikkien luokkahuoneiden lukujärjestykset vaihtuvat kun uusia opettajia tulee tilalle. Ulli ja herra Bunjes on joutunu niska limassa vääntämään uusia lukkareita. Hyvin suurella todennäköisyydellä allekirjoittanut kiinnittelee lukkarit oviin. :)
Perjantaina ainakin osalla, jos ei jopa kaikilla viitosluokilla oli Halloween-party. Tuli mieleen, että olenko sittenkin Tylypahkassa kun jo heti aamusta koulun käytävillä alkoi näkyä jos jonkinlaista velhoa, noitaa ja muuta hirviötä. :D Kyseisten luokkien opettajatkin sonnustautuneina teemanmukaisesti. :)
Tännään piäs taas solkkaamaan suomea koululla pitkästä aikaa. Ainiin, mähän oon ehkä unohtanu kertoa koko asiasta!! Meikäläinen ei siis Gymnasiumilla oo ainut suomalainen, koululla on myös vaihto-oppilas Neea. Tyttö on kaks tai kolme vuotta meikäläistä nuorempi ja tulee piäministerpaikkakunnalta Nurmijärveltä. No, ei me oikeestaan koulupäivän aikana ees törmätä kovin usein kun kummallaki on täysin erilaiset ohjelmat/lukukujärjestykset. Ja sillonkin kun ehtii pikasesti suomea puhumaan niin sillonkin on kommunikaatio-ongelmia: tyttö kun puhuu stadin slangia ja meikäläinen viäntää savvoo. :D Meikäläinen kun ei mistään helekutin dösistä sun muista ymmärrä yhtään mitään. :P Muita ihmisiä, joille voi äidinkieltään puhua ovat kielikurssin nainen ja Suomi-kaupan Kaisu-rouva. Ja tietysti ihmiset Skypen välityksellä. Murteen katoaminen vaan pelottaa, ihan oikeesti...
Nyt alakaa kroppa olla sellasessa kunnossa että vois jopa ottaa osaa koulun liikuntatunneille ja käyvä lenkillä. Lisäksi hyötyliikuntaa löytyy viiden metrin kämpästä halkokasan muodossa. On kirveelle töitä.
Pitää koittaa saaha tohon väsättyä jonkunlainen valokuva-gadget, jos vaikka saisi kuvia pyörimään. Aiheena meikäläisen poikamiesboksi.
Muuten, lentoliput on tilattu. Aatonaattona tämä sankari ottaa lennon Nääsvilleen. Reipas puoltoista kuukautta ja näkee rakkaan kotomaan. Tämän kirjotukseni päätän legendaarista Juice Leskistä osittain lainaten: Pielavesi, "here I come"!
Meikäläinen on alkanu suunnitella omia projekteja, mitä voisin toteuttaa. Olen koulun Eurooppakurssilla, jota Ulli pitää. Oppilaat ilmaisivat kurssin alussa halunsa tietää jotakin suomesta ja Suomesta. Kun vielä yksi osa kurssia on Skandinavia, niin meikäläinen päätti jälleen läimäyttää kaksi kärpästä yhellä iskulla ja tehä lapsosille Suomi-osion. Myöhemmin saman setin voisi vetää toiseen kertaan, vaikka keväämmällä, jos halukkuutta löytyy. Tarkoitan siis bonuskierrosta sellaisille ihmisille jotka eivät ole valinneet Eurooppakurssia ja haluaisivat lisätä Suomi-tietämystään. Sori kauheesti Jarmo, tää liippaa tosi läheltä sun Suomi-workshoppia (tai ehkä voi olla jopa osittain kopio), mutta minkäs mä sille voin että lapset multa sellasta haluaa. :D Välituntisin osa oppilaista vaan seisoksii paikallaan, myös jotakin välituntiaktiviteettia pitäisi kehtitellä, että saisi pidettyä ihmiset oppitunneilla jotakuinkin virkeinä.
Muuten työrintamalla ole muutoksia pahemmin näkynyt, rutiinit pyörii omalla painollaan. Sämpyläjonossa on kuhinaa tavalliseen tapaan, samoin Mensassa. Yhtenä päivänä Mensaan pölähti yli sata ihmistä syömään, jostain kumman syystä nykyjään joitakin Hauptschulenkin oppilaita on alkanu käymään meidän koulun pöperöillä. Ei harmainta aavistusta että miks. Joka tapauksessa, kun sen verran oli lössiä paikalla niin seuraukset oli arvattavissa. Melkein hiukseni revin inttikuntoon, tiukkaa teki että kolme opettajaa plus meikäläinen sai pidettyä nälkäisen nuorisojoukon kurissa ja herran nuhteessa.
Perjantaina viisi opettaja lähti koulusta. Kyse oli siis opettajiksi opiskelevista Oldenburgin yliopisto-opiskelijoista, jotka lähtivät jatkamaan vihonviimeisiä opintojaan enne valmistumista. Tämän seurauksena lähes kaikkien luokkahuoneiden lukujärjestykset vaihtuvat kun uusia opettajia tulee tilalle. Ulli ja herra Bunjes on joutunu niska limassa vääntämään uusia lukkareita. Hyvin suurella todennäköisyydellä allekirjoittanut kiinnittelee lukkarit oviin. :)
Perjantaina ainakin osalla, jos ei jopa kaikilla viitosluokilla oli Halloween-party. Tuli mieleen, että olenko sittenkin Tylypahkassa kun jo heti aamusta koulun käytävillä alkoi näkyä jos jonkinlaista velhoa, noitaa ja muuta hirviötä. :D Kyseisten luokkien opettajatkin sonnustautuneina teemanmukaisesti. :)
Tännään piäs taas solkkaamaan suomea koululla pitkästä aikaa. Ainiin, mähän oon ehkä unohtanu kertoa koko asiasta!! Meikäläinen ei siis Gymnasiumilla oo ainut suomalainen, koululla on myös vaihto-oppilas Neea. Tyttö on kaks tai kolme vuotta meikäläistä nuorempi ja tulee piäministerpaikkakunnalta Nurmijärveltä. No, ei me oikeestaan koulupäivän aikana ees törmätä kovin usein kun kummallaki on täysin erilaiset ohjelmat/lukukujärjestykset. Ja sillonkin kun ehtii pikasesti suomea puhumaan niin sillonkin on kommunikaatio-ongelmia: tyttö kun puhuu stadin slangia ja meikäläinen viäntää savvoo. :D Meikäläinen kun ei mistään helekutin dösistä sun muista ymmärrä yhtään mitään. :P Muita ihmisiä, joille voi äidinkieltään puhua ovat kielikurssin nainen ja Suomi-kaupan Kaisu-rouva. Ja tietysti ihmiset Skypen välityksellä. Murteen katoaminen vaan pelottaa, ihan oikeesti...
Nyt alakaa kroppa olla sellasessa kunnossa että vois jopa ottaa osaa koulun liikuntatunneille ja käyvä lenkillä. Lisäksi hyötyliikuntaa löytyy viiden metrin kämpästä halkokasan muodossa. On kirveelle töitä.
Pitää koittaa saaha tohon väsättyä jonkunlainen valokuva-gadget, jos vaikka saisi kuvia pyörimään. Aiheena meikäläisen poikamiesboksi.
Muuten, lentoliput on tilattu. Aatonaattona tämä sankari ottaa lennon Nääsvilleen. Reipas puoltoista kuukautta ja näkee rakkaan kotomaan. Tämän kirjotukseni päätän legendaarista Juice Leskistä osittain lainaten: Pielavesi, "here I come"!
lauantai 24. lokakuuta 2009
Moe! =)
Silimee meinoo luppasta, Henriikka käytiin viemässä kukonlaulun aikaan Bremenin lentokentälle, enkä oo sen jäläkeen päivällä silmällistäkään nukkunu. Koitetaan kuitenkin raapustaa.
Tuossa yks päivä tajusin, että eihän meikäläisen blogissa oo edes kävijälaskuria. Tyhmä kun olen, niin eihän tuollaisia tajua heti alussa laittaa. :D Nyt on sellainenkin sitten asennettu. :)
Viime viikon alussa hommailin kemianluokassa. Keskiviikkona (14.10) pääsin sille ruhtinaalliselle kolmen päivän lomalle. Menin keskiviikkona aamupäivällä Henriikkaa vastaan bussilla Leeriin. Bussiasemalla pääsin puhumaan englantia: kaksi mormooni-ihmistä, jenkki ja britti, oli kans menossa Leeriin. Heti alko hirvee käännytystyö, josko meikäläisestä saataisiin mormooni. :D Meikäläiseen ei kuitenkaan tuommoset hömpötykset uppoa.. Siskotyttö selviytyi hyvin perille, ei onneks ollu suurempia ongelmia matkustamisessa.
Leerissä chillailtiin Gallimarktilla, eli Leerin markkinoilla johon tuli porukkaa kaukaakin ympärillä olevilta paikkakunnilta (mm. Oldenburgista). Oli jos jonkinlaista tivolihärveliä sekä syömistä ja juomista joka lähtöön. Iltasella tultiin Rhauderfehniin mukavan pitkän markkinarundin jälkeen.
Henriikalla oli tuliaisina Fazerin sinistä ja ruisleipää. Kun sakujen vehnäsämpsylään vertaa niin kyllä suomalaisen ruisleivän maku on taivaallinen! Vasta kun leipää maisto niin tajus miten paljo sitä on ikävä. :)
Torstaipäivä otettiin rennosti. Perjantaina otimme suunnan kohti Aurichia. Reissun aiheena shoppailu. Siinä tuli sitten juostua koko päivä kaupoilla (niinkuin yleensä Aurichissa ollessa :P ) ja köyhdyttyä jälleen kohtuuullisesti. Kävimme myös Suomi-kaupalla, jossa yllätys yllätys vierähti verraten pitkä tovi. :) Päätimme lähteä Aurichista hieman suunniteltua aikaisemmin, joten aikaa jäi myös Leerissä olemiseen. Säätilan huononeminen esti kuitenkin Gallimarktilla käymisen (saihan sen arvata... :D ), joten piti tyytyä kaupoissa kiertelyyn. Säätilasta puheenollen, Henriikka toi mukanaan tänne aivan erinomaiset ilmat, perjantai oli ainut päivä puolentoista viikon aikana, jolloin satoi. Nyt kun siskotyttö on jo kotopuolessa, lienee oletettavissa perinteistä säätä, eli pelkkää harmautta ja vesisateita.
Viikonloppu otettiin rennosti, mitä nyt käytiin 30 km valokuvaus- ja ympäristööntutustumisreissu tekemässä. Reissulla näkyi niin saksalaista tiilitaloarkkitehtuuria, pikkukilejä kuin laamojakin.
Kolmen päivän loma+viikonloppu ei pahemmin tuntunu missään, pitempi ois loma saanu olla(ehkäpä sitten joulun aikaan kotimaassa vois jopa ladata akkuja, sen verran pitemmän jakson voi lomalla olla..). Lähes yhtä väsyneenä sain siis uuven työviikon alottaa. Henriikka oli koululla mukana tiistaina ja torstaina, muuten olin töissä yksin. Kun Henriikka oli mukana, kävimme etupäässä tunneilla.
Keskiviikkona piti olla meikäläisen kielikurssi. Sellanen oli perstuntuma kun auton rattiin hyppäsin, että siitä reissusta ei välttämättä hyvää seuraisi. Ja mutkia tuli totta kai matkaan, ihan kirjaimellisesti. Käännyin nimittäin vahingossa väärästä risteyksestä. Toki Papenburgiin pääsin kun risteyksen kyltti sinne näytti, mutta siellä missä olisi pitänyt olla keskusta olikin silloin jotakin muuta. Jossakin kuusessa olin jälleen kerran, ei ollu harmainta aavistusta että missä. Onneks oli kartta mukana ja pysähyin yhelle huoltsikalle ja kysäisin yheltä mieheltä. Kyseinen herra oli varsin ystävällinen ja lähti neuvomaan kielikurssin pitopaikan. Kun kielikurssin paikalle pääsin, paikalla oli minun lisäkseni vain suomalainen nainen. Selvisi, että sillä kerralla eivät pidäkkään kurssia. Jesh! :D Olin ollu Weimarin ja Harzin reissun takia pari kertaa poikessa (samoin toinen suomalainen) enkä mä tällasesta tietenkään voinu tietää, kun kukaan ei ollu mulle siitä ilmottanu. No, ei auttanu kun tietenkin lähtee takasin. Tulomatkalla ei onneksi ollut ongelmia. Reissun jälkeen pääsin saunaan, jonka jälkeen haahuilut Papenburgissa ei haitanneet yhtään. :)
Torstaina meikäläisellä oli synttärit. Totta kai koululla alkoi asiasta huhuja kulkea, vaikka en asiasta pahemmin ollu ilmotellukaan. :D Kortteja tuli sekä tätin että Kallen porukoilta. Lahjojakin sain, tuli mm. Kallen porukoilta lippu Sunrise Avenuen keikalle Bremeniin sekä perinteinen leivoskakku ja Boekhoffin perheeltä sain Ostfrieslandin saaria käsittelevän kirjan(saksaksi tietenkin ;) , kuvat on ihan superhienoja!). Henriikalta sain lapaset ja joulukynttilöitä joulunalusajaksi kämppää valaisemaan. Lisäksi tosi monelta koulun pikkutytöltä tuli onnittelulaulu, mikä lämmitti mieltä tosi kovasti. :)
Niinä päivinä, jolloin Henriikka ei ollut koululla, meikäläisellä riitti hommia oppituntien lisäksi herra Bunjesin kemikaalien kanssa. Oli vaikka mitä napalmipurkkia ja muuta sulfaattia. Kemikaalien vaarallisuudesta en kerro sen enempää ettette järkyty.
Perjantaina kävin jälleen illalla pelaamassa lentopalloa. Taas sai nauraa omille ja toisten töppäilyille ihan syvämensä kyllyyvestä. :D Tyyli ei aina ryhmällä ole kovinkaan täydellistä mutta hiton mukavaa on kyllä pelata! =)
Nyt meikäläinen taitaa suunnistaa Kallen huusholliin. Pitäs nimittäin tilata lentolippuja. Jos vaikka pääsisi joulunajaksi ja uudeksivuodeksi Pielaveelle. =)
Jaska
Tuossa yks päivä tajusin, että eihän meikäläisen blogissa oo edes kävijälaskuria. Tyhmä kun olen, niin eihän tuollaisia tajua heti alussa laittaa. :D Nyt on sellainenkin sitten asennettu. :)
Viime viikon alussa hommailin kemianluokassa. Keskiviikkona (14.10) pääsin sille ruhtinaalliselle kolmen päivän lomalle. Menin keskiviikkona aamupäivällä Henriikkaa vastaan bussilla Leeriin. Bussiasemalla pääsin puhumaan englantia: kaksi mormooni-ihmistä, jenkki ja britti, oli kans menossa Leeriin. Heti alko hirvee käännytystyö, josko meikäläisestä saataisiin mormooni. :D Meikäläiseen ei kuitenkaan tuommoset hömpötykset uppoa.. Siskotyttö selviytyi hyvin perille, ei onneks ollu suurempia ongelmia matkustamisessa.
Leerin asemalla. :)
Leerissä chillailtiin Gallimarktilla, eli Leerin markkinoilla johon tuli porukkaa kaukaakin ympärillä olevilta paikkakunnilta (mm. Oldenburgista). Oli jos jonkinlaista tivolihärveliä sekä syömistä ja juomista joka lähtöön. Iltasella tultiin Rhauderfehniin mukavan pitkän markkinarundin jälkeen.
Henriikalla oli tuliaisina Fazerin sinistä ja ruisleipää. Kun sakujen vehnäsämpsylään vertaa niin kyllä suomalaisen ruisleivän maku on taivaallinen! Vasta kun leipää maisto niin tajus miten paljo sitä on ikävä. :)
Torstaipäivä otettiin rennosti. Perjantaina otimme suunnan kohti Aurichia. Reissun aiheena shoppailu. Siinä tuli sitten juostua koko päivä kaupoilla (niinkuin yleensä Aurichissa ollessa :P ) ja köyhdyttyä jälleen kohtuuullisesti. Kävimme myös Suomi-kaupalla, jossa yllätys yllätys vierähti verraten pitkä tovi. :) Päätimme lähteä Aurichista hieman suunniteltua aikaisemmin, joten aikaa jäi myös Leerissä olemiseen. Säätilan huononeminen esti kuitenkin Gallimarktilla käymisen (saihan sen arvata... :D ), joten piti tyytyä kaupoissa kiertelyyn. Säätilasta puheenollen, Henriikka toi mukanaan tänne aivan erinomaiset ilmat, perjantai oli ainut päivä puolentoista viikon aikana, jolloin satoi. Nyt kun siskotyttö on jo kotopuolessa, lienee oletettavissa perinteistä säätä, eli pelkkää harmautta ja vesisateita.
Aurichin possu. :)
Viikonloppu otettiin rennosti, mitä nyt käytiin 30 km valokuvaus- ja ympäristööntutustumisreissu tekemässä. Reissulla näkyi niin saksalaista tiilitaloarkkitehtuuria, pikkukilejä kuin laamojakin.
Pikkukili. :)
Kolmen päivän loma+viikonloppu ei pahemmin tuntunu missään, pitempi ois loma saanu olla(ehkäpä sitten joulun aikaan kotimaassa vois jopa ladata akkuja, sen verran pitemmän jakson voi lomalla olla..). Lähes yhtä väsyneenä sain siis uuven työviikon alottaa. Henriikka oli koululla mukana tiistaina ja torstaina, muuten olin töissä yksin. Kun Henriikka oli mukana, kävimme etupäässä tunneilla.
Keskiviikkona piti olla meikäläisen kielikurssi. Sellanen oli perstuntuma kun auton rattiin hyppäsin, että siitä reissusta ei välttämättä hyvää seuraisi. Ja mutkia tuli totta kai matkaan, ihan kirjaimellisesti. Käännyin nimittäin vahingossa väärästä risteyksestä. Toki Papenburgiin pääsin kun risteyksen kyltti sinne näytti, mutta siellä missä olisi pitänyt olla keskusta olikin silloin jotakin muuta. Jossakin kuusessa olin jälleen kerran, ei ollu harmainta aavistusta että missä. Onneks oli kartta mukana ja pysähyin yhelle huoltsikalle ja kysäisin yheltä mieheltä. Kyseinen herra oli varsin ystävällinen ja lähti neuvomaan kielikurssin pitopaikan. Kun kielikurssin paikalle pääsin, paikalla oli minun lisäkseni vain suomalainen nainen. Selvisi, että sillä kerralla eivät pidäkkään kurssia. Jesh! :D Olin ollu Weimarin ja Harzin reissun takia pari kertaa poikessa (samoin toinen suomalainen) enkä mä tällasesta tietenkään voinu tietää, kun kukaan ei ollu mulle siitä ilmottanu. No, ei auttanu kun tietenkin lähtee takasin. Tulomatkalla ei onneksi ollut ongelmia. Reissun jälkeen pääsin saunaan, jonka jälkeen haahuilut Papenburgissa ei haitanneet yhtään. :)
Torstaina meikäläisellä oli synttärit. Totta kai koululla alkoi asiasta huhuja kulkea, vaikka en asiasta pahemmin ollu ilmotellukaan. :D Kortteja tuli sekä tätin että Kallen porukoilta. Lahjojakin sain, tuli mm. Kallen porukoilta lippu Sunrise Avenuen keikalle Bremeniin sekä perinteinen leivoskakku ja Boekhoffin perheeltä sain Ostfrieslandin saaria käsittelevän kirjan(saksaksi tietenkin ;) , kuvat on ihan superhienoja!). Henriikalta sain lapaset ja joulukynttilöitä joulunalusajaksi kämppää valaisemaan. Lisäksi tosi monelta koulun pikkutytöltä tuli onnittelulaulu, mikä lämmitti mieltä tosi kovasti. :)
Niinä päivinä, jolloin Henriikka ei ollut koululla, meikäläisellä riitti hommia oppituntien lisäksi herra Bunjesin kemikaalien kanssa. Oli vaikka mitä napalmipurkkia ja muuta sulfaattia. Kemikaalien vaarallisuudesta en kerro sen enempää ettette järkyty.
Perjantaina kävin jälleen illalla pelaamassa lentopalloa. Taas sai nauraa omille ja toisten töppäilyille ihan syvämensä kyllyyvestä. :D Tyyli ei aina ryhmällä ole kovinkaan täydellistä mutta hiton mukavaa on kyllä pelata! =)
Nyt meikäläinen taitaa suunnistaa Kallen huusholliin. Pitäs nimittäin tilata lentolippuja. Jos vaikka pääsisi joulunajaksi ja uudeksivuodeksi Pielaveelle. =)
Jaska
maanantai 5. lokakuuta 2009
Tervehdys taasen!
Nyt tulloo tuas juttua, koettakkee pysyä herreillä! ;)
(sori että viännän sillon tällön savoks, pakko on reenata ettei murre vuan vahigossakkaa unohu...)
Kämpille on palauduttu kahden viikon rundilta. Vätystää ihan väkisinkin. Ja väsyttää entistäkin enemmän kun tietää, että oppilaitten ja opettajien kahen viikon loman aikana ite paiskii töitä. Haaveilin joskus kivasta loma-ajasta (mukavasti on jo ylityötunteja kertyny ^^ ) että saisi vähän edes levättyä mutta vielä mitä, hommia näyttää riittävän niin pakko on töissä olla. Paitsi kolme loma-ajan viimeistä työpäivää, jolloin meitsi ottaa ihan väkisin lomaa. Rakas pikkusisko on nimittäin sillon täällä.
Viimeisimmästä kirjotuksesta jäi kovan väsymystilan ja pakkaushäslingin takia yks asia kertomatta: meikäläisellä on viimeinkin kielikurssi Papenburgissa. Kertaalleen pääsin kurssilla käymään ennen reissuun lähtöä. Kurssilla löytyi mukavia uusia tuttavuuksia mm. yks suomalainen nainen.On kuulemma läheisellä uupeeämmän paperitehtaalla töissä. Kurssilla on myös kaks mun ikästä tyttöö (unkarilainen ja ruotsalainen), kumpikin vapaaehtoistyössä niinkuin minäkin(en tiiä että onko joku muu kuin EU:n projekti, pittääpä kysästä). Istuttiin vierekkäin, pikkusen oli opettajalla naurussa pitelemistä kun esiteltäessä itsemme kaikki kolme kerrottiin suunnilleen samat asiat putkeen. :D
Sitten seminaariin. Lauantaina 19.9 Jaska raahasi kaikki kimpsunsa ja kampsunsa (oikeesti, koko vaatekaapin sai tyhjentää, sen verran pitkä reissu oli tiedossa) linja-autoasemalle ja otti bussin Leeriin. Leeristä otin junan Bremeniin. Leerissä junaan nousi minun lisäkseni vaunulastillinen hilpeitä Dortmundin futisfaneja. Hannoverissa oli kuulemma peli. Laulu ja huudot raikoivat ja Krombacher virtasi. Hauskaa näytti olevan. :D
Bremenissä vaihdoin junaa. Taas sai Jaska kirota huonoa tuuriaan, juna nimittäin tuli myöhässä Göttingeniin. Tämän seurauksena missasin Weimariin menevän junan. Ja eikun hirveellä kiireellä lippuja vaihtamaan! Onneks sain junaliput vaihettua niin ettei tarvinnu ylimäärästä maksella (puhuin englantia niin kassaneitonen ei tainnu kehata ylimääräsiä periä :P Joskus kannattaa kyllä ihan oikeesti ilmaista että on ulkomaalainen :D ). Ihan ilman extraa ei viimeinen junamatka kohti Weimaria mennyt, piti nimittäin tehdä ylimääränen junanvaihto Fuldassa. :/ Weimariin päästyäni löysin lopulta kurssikeskuksen pienehkön suunnistusoperaation jälkeen.
Muutamia knoppitietoja Weimarista: Weimar sijaitsee Keski-Saksassa ja on noin 60 000 asukkaan city. Kaupungissa ovat muinoin asuneet mm. kirjailijat Goethe, Nietzsche ja Schiller sekä säveltäjä J.S. Bach. Weimarissa on perustettu natsien Hitler-Jugend nuorisoliike ja Aatu tykkäsi itsekin vierailla kaupungissa. Weimariin perustettiin vuonna 1937 keskitysleiri Buchenwald, jossa vierailimme yhtenä seminaaripäivänä.
Bremenissä vaihdoin junaa. Taas sai Jaska kirota huonoa tuuriaan, juna nimittäin tuli myöhässä Göttingeniin. Tämän seurauksena missasin Weimariin menevän junan. Ja eikun hirveellä kiireellä lippuja vaihtamaan! Onneks sain junaliput vaihettua niin ettei tarvinnu ylimäärästä maksella (puhuin englantia niin kassaneitonen ei tainnu kehata ylimääräsiä periä :P Joskus kannattaa kyllä ihan oikeesti ilmaista että on ulkomaalainen :D ). Ihan ilman extraa ei viimeinen junamatka kohti Weimaria mennyt, piti nimittäin tehdä ylimääränen junanvaihto Fuldassa. :/ Weimariin päästyäni löysin lopulta kurssikeskuksen pienehkön suunnistusoperaation jälkeen.
Muutamia knoppitietoja Weimarista: Weimar sijaitsee Keski-Saksassa ja on noin 60 000 asukkaan city. Kaupungissa ovat muinoin asuneet mm. kirjailijat Goethe, Nietzsche ja Schiller sekä säveltäjä J.S. Bach. Weimarissa on perustettu natsien Hitler-Jugend nuorisoliike ja Aatu tykkäsi itsekin vierailla kaupungissa. Weimariin perustettiin vuonna 1937 keskitysleiri Buchenwald, jossa vierailimme yhtenä seminaaripäivänä.
Weimarin kaupungintalo.
Goethe ja Schiller.
Goethen asuintalo. Tuonne hän myös kuoli.
Joku outo taideteos...
Kaupungin arkkitehtuuri oli kyllä todella hienoa!
Weimarin musiikkiakatemia.
Joku valopää keksi parkkeerata paku-Mersunsa just sillon kun olin ottamassa kuvaa...
Sunnuntaina 27.9 Saksassa oli liittovaltion vaalit. Lauantaina puolueet kalastelivat ääniä jos jonkinlaisilla keinoilla. Tässä menossa jazz-konsertti. Musiikki oli kyllä tosi jees mutta tuo vasemmistolaisuus ei tosiaankaan nappaa...
Sikäläinen rakennuskulttuuri oli kyllä mainitsemisenarvoinen.
Talojen väriskaala oli varsin laaja, jopa monta eri väriä samassa mörskässä!
Ratsastajapatsaan katsastaja ratsasti katsastamaan ratsastajapatsasta. :D
Aloitustapaamisesta ei ainakaan kansainvälisyyttä puuttunut, EVS-vapaaehtoisia oli kaikkiaan 11 maasta + saksalaiset ohjaajat. Lisäksi vapaaehtoiset tulivat ympäri Saksanmaan. Ite olin ainut suomalainen, onneksi ei ainut Pohjois-Euroopan edustaja tarvinnut olla. Seminaarissa oli nimittäin vapaaehtoinen "rakkaasta" länsinaapuristamme. Niinpä käytin tilaisuuden hyväkseni ja lörpötin kollegan kanssa ruotsia aina kun oli mahollista. Det var jättekul att prata svenska! Opetelkoo ihmiset ruotsi hyvin, voitta vaikka joskus yllättäen tarvita!
Löytyykö skandinaavista yhdennäköisyyttä?? Jag och den svenska flickan.
Ohjelma oli mukavan väljä ja vapaa-aikaa oli riittävästi. Pelasimme paljon pelejä ja teimme yhteistyöharjoituksia, meitsi tykkäsi kovasti! Esittelimme mm. omaa projektia ja maata. Kaupungillakin käytiin tekemässä sightseeinkia ohjaajien johdolla, jotta oppisimme tekemään omia reissuja emmekä ihan heti eksyisi. :P Yhtenä iltana oli Saksan kansallisen toimiston täti kertomassa kaikkia virallisia EVS-asioita ja sen jälkeen sai kysyä jos oli jotain kysyttävää tai muuten esim. onglemia projektin kanssa (viimeksimainittuakin oli, onneks mulla on ihan huippu projekti!). Yksi seminaaripäivistä käytettiin kokonaan roolipeliin, jossa olimme EU:n poliitikkoja, jotka päätivät, tuleeko Turkista ja Kroatiasta EU:n jäsenehdokkaita. Korostan sanaa ehdokkaita, siis mistään lopullisesta jäsenyydestä ei päätetty. Meikäläinen kuului Euroopan Unionin neuvostoon eli ministerineuvostoon nimellä Karolos Papulias (nykyinen Kreikan presidentti). Siinä sitten vedettiin roolia koko päivä ja samalla vähän hahmottui että mitenkä ne päätökset oikein EU:ssa tehdään. Aikaa päätöksen tekoon toki meni tosin pienenpieni murto-osa EU:hun verrattuna. Joillakin oli vähän epämiellyttäviä tilanteita roolin vetämisessä (joka oli etukäteen ohjeistettu). Sääliksi kävi Turkin kaveria, jamppa kun joutu roolinsa vuoksi olemaan täysin päinvastaisella kannalla Turkin EU-ehdokkuutta kohtaan kuin itse oli. :D
Kuten jo edellä sanoin, vierailimme myös Buchenwaldissa. Keskityleirillä vierailu veti hiljaiseksi, jälleen kerran. Kyseinen leiri oli parakkityyppinen. Yli 56 00 ihmistä kuoli leirillä, siis nykyisen Weimarin kaupungin asukasluvun verran. Sodan jälkeen veli venäläinen käytti leiriä omiin tarkoituksiinsa, joka ei liene sekään ollut paljon saksalaista versiota inhimillisempi. Lopulta venäläiset purkivat leirin vuonna 1950, sen takia leirissä ei parakeita enää nykyään ole. Kävin katsomassa portugalilaisen kolleegani kanssa yhtä muistokiveä, joson oli laitettu kaikki kansallisuudet, joiden edustajia oli keskityleirillä kuollut. Tein mielenkiintoisen havainnon; leirillä oli kuollut ihmisiä kaikista seminaarin kansallisuuksista.
Parakkialuetta taka-alalla.
Ruumiiden polttouunit.
Kyllä. Myös suomalaisia on leirillä kuollut...
Vierailin ruotsalaisen ja ranskalaisen kolleegani kanssa lähellä kurssikeskusta sijainneessa museossa. Taas oli paljon nähtävää, vanhoja maalauksia, 1200-luvun krusifikseja ja katolista kirkkotaidetta, aina vain koristeellisempia huoneita ja kaiken kruununa antiikin ajan aikaisia ruukkuja. Taas oli Jaska ihan pyörällä päästään. Meitsi ei tykkää täkäläiten museoiden kuvauskielloista. Tuollakin oli nyrpeän näköisiä vahtitätejä joka nurkalla tiirailemassa. Historiaihminen ei voinut kuitenkaan olla kuvaamatta tälläkään kertaa.
Martti Luther. Varmasti monelle tuttu maalaus uskonnonkirjoista.
Komeita oli huoneet, pakko myöntää. :)
Maalaus kullatuilla kehyksillä. Muistaakseni 1700-luvulta.
Kyllä tässä salissa kelpaisi flyygelin soitantaa kuunnella. :)
Krusifiksi 1200-luvulta.
Seminaariaika meni hurjan nopeasti ja viimeinen päivä tuli äkkiä. Piti jälleen pakata tavarat ja jatkaa matkaa. Paljon tuli uusia kavereita, mukava oli tutustua ensimmäistä kertaa esim. romanialaiseen, ruotsalaiseen, ukrainalaiseen, liettualaiseen, ranskalaiseen ja portugalilaiseen ihmiseen. Saattaapi olla että jossain vaiheessa EVS-vuotta Jaska on taas tien/raiteiden päällä matkalla kolleegoita tapaamaan. :) Lisäksi ohjaajat oli ihan huippuja. Eipä paljo paremmin olis meetinki voinu mennä. :)
Maanantaina 28.9 otin siis suunnan kohti Harzia. Vaihdoin junaa Hallessa ja tullessani Bad Harzburgiin yksi luokkaretkellä olevista opettajista olikin vastassa asemalla. Ensimmäisen päivän otin rennosti, suurin osa oppilasta kun oli ohjelmassa kun saavuin nuorisohostellille. Oppilaita luokkaretkellä oli viisi luokallista eli ei enempää eikä vähempää kuin 160. :P Opettajia oli matkassa muistini mukaan ainakin seitsämän plus meikäläinen. Onneks joka luokalla oli oma huone ruokailuja varten, muuten ois kuulo menny, sen verran meluisaa porukka oli.
Toisena päivänä kävimme vaeltamassa. Suatta uskoo että vanhan partiojermun sielu lepäs. Kaks kuukautta oon "kaupungissa" kököttäny ja nyt pääsi kunnon kuusimehtään! Siin kuusimehtään, ihan niinku Suomessa! Erona oli vaan se, että maaston korkeuserot oli kuin Lapissa.
Tätä suomaisemaa olis voinu jäädä kahtomaan pitemmäksikin aikaa. :)
Jaskan hermohoitola.
Tästä maisemasta tuli mieleen Tuntematon sotilas-elokuvan loppupuolella
ollut kohtaus: rauha tuli, jäljellä vain hiljaisuus ja tykkien ammusten raiskaamat puut.
Vaellusta huononsi ihan pikkuriikkisen verran, että kukaan ei ollu mulle sanonu että retkellä vaelletaan, joten mulla ei ollu kuin kävelykengät mukana. No, se ei menoa hirveesti hiljentäny. Pääasia oli että pääs mehtään. Tuli myös testattua gore tex-takin vedenpitävyys, sen verran rivakasti tuli vettä lähes joka päivä. Vaelsimme Brockenille, korkeutta 1124 m, vain 200 m vähemmän kuin Suomen korkeimman tunturin, Haltin, korkeus. Brocken on entisten Itä- ja Länsi-Saksojen rajalla sijaitseva "vuori". Seudulle kulkee legenda että noidilla on tapaamisia Brockenilla.
Entistä Saksojen välistä ei kenenkään-maata.
Yllättävän hyvin kolme luokallista lapsia jaksoi vaelluksen tehdä, mututuntumalla vähän yli kymmenen kilometriä tuli matkalle mittaa. Meitsillä oli aikamoinen huoli lapsista, sumu kun oli melkoinen. Yks opettaja oli kärjessä ja yks hännillä. Tämä tarkotti että mulla oli öbaut 50 kersaa vahittavana jonon keskivaiheilla. Ja sellasessa sumussa... Huipulla sumu oli niin sakeaa ettei oikein nokkansa pitemälle nähnyt. Jos ihminen oli 20 metrin päässä niin siitä ei pahemmin enää mitään näkynyt.
Sumukuva Brockenin huipulta. Sumu oli näin sakea. Ihan oikeesti.
Ei oo mikään Paintilla väkrätty harmaa laatikko.
Mutta hyvin selvittiin. Ensiaputaitojakin reissulla tarvittiin, jälleen kerran tuli huomattua ettei niistä koskaan ole haittaa.
Kolmentena päivänä elikkäs torstaina vierailin yhden luokan kanssa tekojärvellä, kaivosmuseossa sekä pienessä kaivoksessa. Lisäksi vierailimme tippukiviluolassa.
Tippukivimuodostelma. Ikää noin 300 00 vuotta.
Iltasella kävimme katsomassa kuvashowta paikallisista eläimistä (= pääosin Suomen eläimistöä :D ). Paikalla oli myös nuotio, joka veti meikäläistä puoleensa kuin magneetti. Mieleen tuli syksyiset metsästysreissut. Kuvashown jälkeen tuijottelin tuleen pitkät tovit...
Torstaina kävimme jälleen vaeltamassa ja tällä kertaa kastuttiin sitten ihan kunnolla. :D Kohteena oli "historiallinen"(ainakin niin väittivät) "vuoren"harjanne, jonne oli ammuttu Saksan viimeinen luvanvarainen susi. Kun alkumatkan jälkeen rupesimme kiipeämään harjanteelle niin pikkuhiljaa alkoi käydä selväksi että sillä polulla josta pitäisi kiivetä harjanteelle oli sillä hetkellä puro. Vettä tuli kuin Esterin... No, sieltä... :D Meikäläinenkin kastui ihan mukavasti. :) Harjanteelle kuitenkin loppujen lopuksi päästiin.
Näkymää huipulta. Ei ollu hassummat maisemat, ihan mielellään nuita katselee. :)
Takaisin tullessa matka sujui rattoisasti. Lapsilla ei tullut suru puseroon vaikka kaikki oli ihan läpimärkiä. Välillä revittiin ilonaiheita isoista lätäköistä ja metsästä löytyneistä sammakoista. Enää kun ei ollut väliä kiertikö lätäkön vai pomppiko siinä niin paljon kuin sielu sieti. :D Palailimme hostellille rauhallista tahtia. Iltasella tuli vielä pelattua pöytätennistä lasten kanssa. Hauskaa oli! :)
Perjantaina siivosimme huoneet ja lastasimme tavarat ja ihtemme linja-autoihin. Kotimatkalla menikin sitten aikaa astetta pitempään kuin oli tarkoitus. Joku edellä olevista autoista oli kolaroinut ja poliisi pisti tien poikki. Liikenne seisoi noin 5 km matkalta. Tunnin verran saatiin odotella ennekuin päästiin jatkamaan matkaa. Sellaset oli jäljet että katiska oli vissiin ollu aika kasassa. Elekee ihmiset ajako liian kovasti autobaanalla! Seuraava hidas hetki tuli kun ennen Bremeniä juututtiin ruuhkaan, se alue kun on isojen teiden risteymäaluetta. Taas saatiin hiljakseen rullailla tovi enne kuin matka pääsi kunnolla jatkumaan.
Rhauderfehniin päästiin kuitenkin ihan ihmisten aikoihin ja kotiin tulosta iloiset vanhemmat olivat odottamassa lapsiaan koululla. Meikäläinenkin pääsi kämpilleen rättiväsyneenä reissuamisesta.Vaikka oli uupunut olo, samalla mieli oli tosi iloinen. Oli nimittäin saanut ladattua akkuja kunnon kuusimetässä ja nuotion äärellä. Niiden voimalla taas jaksaa jonkin aikaa.
Meitsillä on taas köhä. Syynä on meikäläisen huushollin lämmitysjärjestelmä. Se ei oo oikein viime aikoina pelittäny ja kämppä on ollu kylymä kuin Siperia. Tietäähän sen mitä siitä seuraa... Oloa ei tee helpommaksi sekään että koululla ei oo lomien takia lämmitykset päällä. Onneks meikäläinen tietää sota-ajan aikuisen reseptin jolla pitäs lähtee pahinkin romuska. Viimeisimmästä lenkillä käynnistä on jonkin aikaa. Ketuttaa taas kuin pientä oravaa, heti kun entisestä köhästä selviää niin kohta on seuraava. Ja lenkille kun ei oo köhäsenä asiaa, muuten saattaa pahempaa tautia olla tiedossa.
Meikäläinen on nyt ekalla lomaviikolla ollu talonmiehen kaverina. Liikuntahallissa pukkaa remonttia, seinään tulee kokonaan uusi pinnoite ja jalkalistat uusitaan myös. On ollu ihan tarpeeks nauloja mitä nakutella pois listoista. Lisäksi vaihdoimme osan liikuntahallin palaneista lampuista, joka tarkottaa sitä että heilutaan yli kymmenessä metrissä. Tähän mennessä en oo vielä tippunu alas.
Katonrajassa keikutaan. Vähemmästäkin pitäs saaha vaarallisen työn lisää...
Tellinki ei ole maailman tukevimmasta päästä... Melkosta akrobatiaa saa aina silloin tällöin harrastaa että tuolla pysyy. :P
Tänään vaihdoimme lamppuja niin Gymnasiumin kuin Realschulenkin puolella. Huomenna heilutaan taas katonrajassa, vaihetaan loput liikuntahallin lampuista. Hommaa riittää myös elektroniikkapuolella, vaihetaan liikuntahalliin uudet pistorasiat. Tämän viikon olen siis herra Blügen apuna, ensi viikolla kemianluokassa odottavat herra Bunjesin kemikaalipurnukat. Onneksi vain parin päivän ajan, Henriikka tulee jo keskiviikkona. Kolmen päivän lomasta+viikonlopusta otetaankin kaikki irti! :)
Nyt pittää lopetella ja alottaa henkinen valmistautuminen seuraavaan työntäyteiseen päivään.
Jaakko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
