Saksanmaalle siis päästiin loppujen lopuksi. Laivamatka oli itse asiassa tosi jees, harvemmin kun pääsee sanomaan hovimestarille että "Anteeksi hyvä herra, kaviaari on loppu." :) Privaattihytissä sai ottaa sennosti, pääsi käymään saunassa, sai naureskella laivan kapteenin surkuhupaisalle englannin, ruotsin ja saksan kielitaidolle sekä pääsi mussuttamaan mahan täydeltä eväitä, joita ei meikäläisen köksässä ainakaan ihan joka päivä kokkailla. Eikä muuten joka päivä tule matkustettua Janne Katajan kanssa.
Matka Travemündestä Rhauderfehniin ei sitten ollutkaan aivan yhtä kiva. Sen tiesinkin jo Helsingistä lähtiessäni, että Saksan päässä junassa tämä jätkä ei pahemmin nukkuisi, joten merillä ollessa tuli vedettyä unta kaaliin ihan urakalla. Travemünden satamasta läksin rautatieasemalle, jossa meikäläisen riesana olivat jälleen lauantai-illan nousuhumalassa olevat teinitytöt. Koko Travemünden asemalla ei muuten ollu kuin yksi raide, eipä ollu vaikeeta löytää sitä oikeeta. :D
Vain yksi raide. Kaikkea sitä näkee kun ulkomaille lähtee...
Vaihdoin junaa Hampurissa. Luojan kiitos meikäläisen juna lähti viereiseltä raiteelta. Olin raiteella 6 ja ei nimittäin ois yhtään tehny mieli lähteä seikkailemaan ja ehtimään jotain raidetta 20.Voe tsiisus että oli juna-asemalla kokoa! Ja väkeä siellä oli aamuyön pikkutunneilla yhtä paljon kuin Bremenin asemalla päiväsaikaan! Seuraavan kerran vaihdoin junaa Bremenissä, mutta ennen junan lähtöä piti odottaa tuskastuttavan hitaat neljä tuntia. Kukonlaulun aikaan pääsin junaan, jolla reissasin Leeriin. Siellä odotti Helmut ja huristeltiin Rhauderfehniin. Kun kämppään pääsin niin sänky tuntui aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Koululla sain osakseni mitä suurimmat osanotot niin Ullin, muun opettajakunnan, sämpylärouvien sekä kymppiluokkalaistenkin osalta. Neean, Katrinin, Stefanin ja kumppaneitten kanssa kirottiin tuhkapilivi alimpaan helvettiin.
Koululla hommat jatkuu entiseen malliin. Sijaisuuksia on taas riittäny. Taas on muutaman kerran välitunnilla kahvit jääny jäähtymään työpöydälle kun suoraan edellisen tunnin jälkeen on pitäny lähtee seuraavaa valvomaan. Opettajille tullu taas joku lentsuaallon tapainen. Meikäläinenkin ollu julmetussa köhässä Saksaan pääsystä lähtien, millonkahan tämäkin loppuu...
Toissaviikolla koululla saattoi kuulla muutakin kieltäkin kuin saksaa tai suomea. Koululla oli nimittäin ranskalaisia oppilaita Nizzasta. Joskus aikaisemmin kirjottelin, että meikäläisellä oli ranskanopen sijaisuuksia, koska meiltä oli ryhmä oppilaita Nizzassa. Nyt patonkimaan oppilaat tuli vastavierailulle. :) Noin viikon verran oppilaat pyöri oppitunneilla ja kävivät ranskankielen ryhmien kanssa jos vaikka missä. Mukavata tuntui olleen. :)Toissaviikolla meikäpoika pääsi puhumaan myös englantia! :) Nimittäin Hauptschulen salissa oli englanninkielinen teatteresitys. Käsky kävi ja meikäläinen sai johdettavakseen yhen ysiluokan (9LF1, ihan huippu luokka! ^^) ja luokan kanssa käytiin kahtomassa esitys. Olipa muuten aika nannaa kun saksan sijasta kuuli pitkästä aikaa jotakin muutakin kieltä. Ympäri Iso-Britanniaa tulevat näyttelijät veti kyllä hyvän setin, ja yleisökin pääsi nauramaan ihan kunnolla! :) Kun näytös oli loppunut ja olin ohjannut nuorison kotimatkalle, jäin vielä roudaamaan brittien kamoja, niillä kun oli melkonen kiire. Samana päivänä kun niitten piti olla vielä Frankfurtissa, melekosta haipakkata vetävät ympäri Saksanmaan!
Krista pääsi näytelmän alkupuolella verraten jänskän oloisen kaverin jututettavaksi. Huonoakin huonompi iskuyritys. :D
Meikäläisen Suomi-workshoppi on kokenut pienen takaiskun. Nimittäin, keskiviikon ryhmässä olevat kaikki kasiluokan tytöt sano, että niillä ei oo enää aikaa workshopille eivätkä tule enää. Tämä oli tosi tosi tosi Scheiße juttu, koska sitten yli puolet ryhmäläisistä ei enää päässy paikalle ja oli pakko pistää keskiviikon ryhmän osalta pillit pussiin. :( Mitään tälle ei voi, meitsin workshoppihan on täysin vapaaehtoinen, ja omalla vapaa-ajallaanhan kaikki siellä on. Mutta silti harmittaa kyllä. Onneksi meikäläisellä on vielä tuo tiistain ryhmä, siihen panostetaankin sitten entistä kovemmalla tarmolla. :)
Pari päivää ennen vappua oli tunnelma aika katossa. Herra yliluutnantilta oli tullu postia. Siinä vaiheessa, kun sain tietää että pääsin erikoisjoukkoihin sisään, ei haitannu aivan tajuttoman kalliit laivamatkat, menetetyt ylityötunnit, vuotava nokka, eikä keuhkoja ulos repivä yskä. Passasi sisäänpääsyä vappuna juhlistaa! :) Vapuksi tein simaa, joita annoin pari pulloa myös Boekhoffeille ja Jansseneille. Vapun tunnelmaa latisti hieman, että ylioppilaslakki oli Suomessa, sekä se, että meikäläisellä oli taas niin tajuton nuha etten maistanu koko simasta oikeestaan yhtään mitään. :D No, meikäläinen on päättäny viettää piakkoin vapunjatkoja ja tehä uuvet simat. :) Munkinteon jätin ja jätän väliin ihan terveyssyistä! :D
Toukokuun ensimmäistä juhlitaan täälläkin. Perinteeseen kuuluu pystyttää Maibaum, kutsutaan sitä nyt vaikka "vappupuuksi". Puu on koivu ja sen koristellaan, yleensä erilaisin paperikoristein. Niiden, joiden pihalta tällainen puu löytyy, täytyy olla erityisen valppaina. Puu voidaan nimittäin "varastaa", ja sen vuoksi täytyy pitää vahtivuoroja. Puun varastaminen on verraten simppeliä, pitää iskeä puun juureen lapiolla kolme kertaa. Tällöin on saanut varastettua puun itselleen. Puun voi kuitenkin saada takaisin, jos maksaa lunnaat. Helmutin mukaan lunnaina ei käytetä rahaa, vaan puun voi saada takaisin vaikkapa antamalla olutkorin. Meillä ei ollu pihassa vappupuuta, joten ei onneks nakki napsahtanu meikäläisen kohdalle.
Kanavaan pystytetty Maibaum.
1. päivä toukokuuta tuli vapun lisäksi koettua sellaista joka jokaisen Saksassa olevan ulkomaalaisen täytyy kokea. Painosanalla täytyy. Nimittäin jalkapallomatsi. Saksalainen pyhä kolminaisuushan kuuluu "Olut, Bratwurst ja Jalkapallo". Olutta ja bratwurstia on tullu maistettua monen monituista kertaa, mutta kolminaisuuden futisosa on jäänyt kokematta kokonaan.
Niimpä ajattelin korjata asian. Yks ilta pijettiin Helmutin kanssa perinteistä miesteniltaa Bundesliigan parissa. Kysäisin oisko mahollista kahtoa netistä, josko pääsisin jotakin futismatsia kahtomaan. Puoliajalla ryntäsin Inan (Helmutin ja Anitan tyttö) kanssa kahtomaan, josko saataisiin Bundesliigan peleihin lippuja. Lähijoukkue Werder Bremenin pelit oli kaikki loppuunmyytyjä (Bremenin joukkueen suosiota kuvaa hyvin se, että oltiin kaks kuukautta myöhässä lipunostossa!), mutta Hannover 96:n peleihin sai lippuja. Vastassa oli Borussia Mönchengladbach. Siispä päätimme Helmutin ja Inan kanssa ostaa päräyttää liput, samalla Anita lähtisi toista talon tytärtä Ulrikea katsomaan Hannoveriin. Toukokuun ekana aamuna ajettiin Leeriin josta otimme junan Hannoveriin. Junamatka meni nukkuessa, juoksemista ja häsellystä täynnä ollut työviikko paino silimät väkisin umpeen. :D Siispä Hanoverissa oltiin enemmän kuin äkkiä. Juna-aseman edessä tapasimme Ulriken ja hänen poikaystävänsä. Kävimme syömässä, jonka jälkeen minä, Ina ja Helmut lähettiin lipumaan jalkapallostadionille päin. Voe jösses sitä poliisien määrää mikä oli kaupungilla! No oikeestaan se oli ihan hyväkin, pienessä hiprakassa futisfanit kun voi keksiä melkein mitä vaan :D Kun käppäiltiin stadionille, huomasi kyllä sen että Saksassa jalkapallo on kuin uskonto.
Lössiä oli melekosesti, melekein niinku vormulakisoissa!
Kun päästiin stadikalle sisään niin kyllä oli taas Suomi-pojalla haavi auki. Oli paikalla kokoa :D Immeisiä mahtuu sisään melekosesti. Ottelu oli lähes loppuunmyyty, ihmisiä paikalla vaatimattomat 49 000.
Pelin alussa vastustajajoukkueen fanien keskuudessa riitti tunnelmaa.
Ennen peliä huudettiin joukkueet kentälle ja lausuttiin uskontunnustus eli laulettiin ylistyslaulu kotijoukkueelle. Tämän jälkeen peli saatoi alkaa. Itse pelissä pidettiinkin sitten melkoisia maalikarkeloita. Verkot oli tötteröllä ensimmäisen kerran jo viiden minuutin pelin jälkeen. Pelistä meni jännitys jo ekalla puoliajalla, tilanne oli 3-0 Hannoverille jo 35 peliminuutin jälkeen. Puoliajalle lähdettiin 4-0 lukemista. Puoliajalla kävi myös eräillä tunteet kuumana, meidän edessä oleva yksi Mönchengladbachin fani päätti alkaa rusikoimaan Hannoverin fanin naamaa uuteen uskoon. Tästäkin kuitenkin selvittiin, homma saatiin hallintaan ajoissa. Toisella puoliajalla Mönchengladbach sai tehtyä yhden kavennusmaalin, mutta se oli vain laiha lohtu. Tämän maalin jälkeen Hannover 96 niittasi vielä kaksi aikas namukasta maalia ja voitti ottelun 6-1.
Futispelin jälkeen juhlistettiin voittoa käymällä jätskillä Giovannissa. Ostin suklaajätskin. Oikeesti, jos sanotte että ootte ostanu suklaajätskiä niin valehtelette. Nimittäin nehän ei maistu oikeesti ollenkaan suklaalta vaan jollekkin kaakaojutskalle. Mutta tuo jäätelöpä maistu ihan oikeelta suklaalta! ^^ Aivan uskomaton makuelämys! Jos jossain näen Giovannin niin menen kyllä suoraa päätä suklaajätskille. 8)
Only in Germany! Miesvoimin poljettava olutvaunu! :P
Loppumatkastakaan ei jännitystä puuttunu. Kun oltiin juna-asemalla niin viereisestä raidetunnelista hyökkäsi noin 100 raskaasti aseistettua mellakkapoliisia.
Komentoja kaiku pitkin juna-asemaa, ja eiku kaikki jätkät muodossa junaraiteitten yli meidän raidetunnelin kohalle. Samaan aikaan meidän taakse oli ilmestyny muita poliiseja.
Meikäläisellä oli Hannover 96:n fanihuivi kaulassa ja yks herraylikomisarioisopamppu tuli koputtamaan olkapäähän ja sano kohteliaasti että otappa poju huivi pois tai saatat saaha turpaas.
Kuulemma astetta iso joukko vihasia ja mellakoivia Mönchengladbachin faneja oli tulossa juna-asemalle. Meidän raidetunnelista alko jo kuulumaan fanien karvaasta tappiosta aiheutuneet huudot ja laulu.
Mellakkapoliisit miehitti raidetunnelin. Poliisien rivistöt sai mellakoivat fanit pysähtymään. Lopulta poliisit saivat tilanteen rauhoittumaan sen verran, että he pystyivät tekemään kujan Mönchengladbahin faneille ja fanit pääsivät nousemaan junaan. Hannoverista mentiin junalla takasin Leeriin ja sieltä pöristeltiin Rhauderfehniin. Kun kämpille pääsi, niin ei pahemmin nukuttanu. Varmaan liian paljon adrenaliinia veressä futispelin ja fanien mellakoinnin takia. :D
Että tämmösiä tällä kertaa. :)
Tschüß!
Jaska
PS. Täällä jännätään Leijonien pelejä ihan samalla tavalla kuin siellä kotosuomessakin. :) Kun kisat on Saksassa, niin kerrankin Saksan TV lähettää kunnon laatuohjelmaa. Paitsi iso osa kisafiiliksestä puuttuu, koska Mertsin selostusta ei kuule. :( Jos joku tietää jonkun nettisivun mistä pystyy kahtomaan YLEn pelejä, niin voi kernaasti kertoa. Jossain vaiheessa harkihin että lähtisi kahtomaan pelejä Kölniin tai Mannheimiin, mutta kun kahtoin lippujen hintoja niin eipä sen jälkeen innostanu. Liput 120 €. Että se siitä... Mutta Liejonat kannustetaan voittoon! Ihanaa Leijonat, ihanaa! :) Pitääkin tästä ruveta virittelemään kisastudiota kuntoon illan Valko-Venäjä-peliä varten. :)
