"Shame on you baby, forever yours..."

Rauhallista tiistai-iltaa kaikille! :)


Vähään aikaan ei oo tullu taas kirjoteltua, lähinnä sen takia että saisin monta tapahtunutta asiata väännettyä samaan juttuun. Aloitetaanpa vaikka rakkaalla harrastuksellani eli kalastuksella. Niitä joita asia ei kiinnosta, voi halutessaan skipata seuraavan kappaleen. :P


Tässä yks päivä vierailin paikallisella järvellä (tai lampi se mun mielestä on, sanovat järveksi..). Itse asiassa se oli ensimmäinen kerta kun siellä vierailin, 1. Südwiekeltä kun lähtee vain pikkuinen tiepahanen järvelle, joten meikäläinen on jo kolmen kuukauden ajan aina suhauttanu pyörällä järven ohi. Joka tapauksessa,kun pääsin rantaan asti, huomasin asian jota en olisi uskonut ainakaan täälläpäin Saksaa EVS-vuoteni aikana näkeväni: rannassa seisoi mies sätkä huulessa heittämässä perhoa. Ilme oli keskittyväinen, mutta heittotekniikka oli pahasti hakusessa. Ajattelin jututtaa ukkoa ja kysäisin perinteisesti että onko tullut kalaa. Ukko kertoi että kuhanpa heittoja harjoittelee, aloittelija kun on. Meikäläisellä välähti päässä, Jaska voisi taas läimäyttää ne kuuluisat kaksi kärpästä yhdellä iskulla: opettaisin ukkelia heittämään ja ehkä jopa pääsisin kalastamaan! Nyt on puolenkymmentä kertaa harjoteltu heittoa ja ukolla alakaa heittotekniikka olemaan siinä kunnossa että sen kanssa uskaltaisi jopa joelle lähteä. Hänellä on myös ystävä Claus, joka asuu Leerissä, kuulemma on "koko Ostfrieslandin paras perhokalastaja". Tässä yks pyhäpäivä käytiin vierailulla Clausin luona, koko illan pörpätin Clausin kanssa perhonsidonnasta ja perhokalastuksesta. Saksaks. :P Vaikka oma sanavarasto ei siis tosiaankaan ylety mihinkään kalastussanaston puolelle, niin yllättävän paljon puheesta kuitenkin ymmärtää. Mukava mieli jäi illasta, satavarmasti tavataan uudemman kerran, vaikkapa kalastuksen merkeissä. On se mukava kun saa uusia tuttavuuksia ja kalakavereita. Ulkomailta. Ja ihan sattumalta. :)


Sitten vielä muuta asiaa 1 Südwiekestä. Tässä männä viikolla (vai oliko sittenkin kaks viikkoo sitten? No, ihan sama..) sinkutin töistä kotia ja aattelin että nyt palaa ja pahasti. Ihan varmasti jossain omakotitalossa tai läheisellä ratsastustallilla tai jossain vastaavassa on tulipalo. Koko 1. Südwieke koululta kämpille asti oli nimittäin kohtalaisen sakean savun peitossa. Silimät vuoti vettä, hyvä että näki kotia ajella. Heti menin Helmutilta (Boekhoffien perheen isä) kysymään että mitäs se tämä on. Helmut kerto että kerran syksyssä ja kerran keväässä sakuilla on lupa polttaa lehtiä, oksia ja muuta biohajoavaa tavaraa. Ilimankos savusi, jos koko Rhauderfehn polttaa biojätteitänsä samana päivänä. :D Kaikkee ne sakemannit keksii, ihan niinkun ei omalla pihallaan sais poltella risuja sillon kuin huvittaa...


Vähän aikaa sitten täällä oli Martti Lutherin päivä, Martini. Päivää vietetään siis Martti Lutherin kunniaksi, kyseinen jantteri naulasi 95 teesiänsä Wittenbergin linnankirkon oveen 31. lokakuuta 1517. Ainakin tänä vuonna Martini-päivää vietettiin myöhemmin kuin 31. lokakuuta (tiistai 10.11 jos nyt en ihan väärin muista). Ajankohta-asiasta en ole satavarma, mutta se ei liene se tärkein asia.. Elikkäs, protestanttisessa Saksassa on perinne, että lapset kiertävät lyhtyjen kanssa laulamassa uskonnollisia lauluja ja saavat palkaksi makeisia. Siispä meikäläinenkin varautui, eihän sitä tiedä minkälainen kansainvaellus meikäläisen kämpille oli tulossa, koulun pikkuväkeä kun ei ole ihan vähän. No, loppujen lopuksi meikäläisen ovella kävi kolme tyttöä laulamassa ja meikäläiselle jäi hirvee kasa karkkia. :D



Koululla oli Martini-päivän jälkeen koko viikon iso pahvilaatikko, johon sai tuoda ylimääräiset karkit. Karkit meni orpolapsille. Päätin kiikuttaa lähes kaikki karkkini laatikkoon, eihän tuommosta määrää jaksa Erkkikään syödä. Vähemmästäkin turpoaa. :D Saapahan lapsoset suut makeiksi. ^^


Nyt mennään jälleen harrastusten, eli metsästyksen, pariin. Skipatkaa taas jos ei kiinnosta. :D 7.lokakuuta kävin kirkossa Ullin vanhempien kanssa. Silloin oli nimittäin sellainen erikoisuus jossa ei oo Suomessa tullu käytyä, nimittäin metsästäjien messu (Ullin isä metästää). Messussa kaikki virret säestettiin Keski-Eurooppalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluvilla metsästystorvilla. Voin kyllä sanoa ettei messusta ainakaan ääntä puuttunut. :D Ullin isä sano että joskus alkaa kurssi, jossa opetellaan torvia soittamaan. Kuulemma soittaminen on astetta vaikeempaa kuin esim. trumpetilla soittaminen, torvessa kun ei oo venttiileitä. Koko homman joutuu hoitamaan omalla turpavärkillä. Mikäs siinä, voisihan sitä kurssia ainakin harkita...



Keski-ikäiselle kirjoitukseni otsikko ei välttämättä mitään kerro, joten ehkä on parempi vähän selventää asiaa. Meikäläinen sai siis synttärilahjaksi Kallen porukoilta lipun Sunrise Avenuen keikalle Bremeniin. 12. marraskuuta päättyi pitkä odotus, ja kello 17.02 Volkswagenin keula käännettiin kohti Bremeniä ja Pier 2- areenaa. Mukana oli meikäläisen lisäksi Kallen ja Ullin tyttö Hilke, Hilken ja minun kaveri Alica, sekä kummankin tytön mammat.



Tämä kolmikko oli odottanu keikkaa piiiiitkään!




Pahoittelut kuvanlaadusta, jostain syystä valotus meni vähä pyrstölleen, oli todennäkösesti liian pimeetä peruspokkarilla kuvailemiseen.



SunAven lämppärinä oli Kölnistä tuleva tyttöbändi The Black Sheep. Ihan OK keikan bändi veti, ei ollu ainakaan laulajan vika että keikka jäi pikkasen latteeksi.







Laulaja oli melkonen energiapakkaus, mutta muu bändi veti sitten meikäläisen arvosanaa hieman alaspäin. Basisti oli yhtä jäykkä kuin soittimensa kielet. Rumpali oli ihan jees mutta kitaristin yksinkertaiset kitarasoolot ei oikein säväyttäny. Yllättävän paljo laulaja sai kuitenkin yleisöstä irti, vaikka kaikki odotti jo pääesiintyjää.



Odottavaiset oli tunnelmat. :)



Sitten illan pääesiintyjästä. Sunrise Avenue veti aivan huippukeikan, eikä biisivalikoima jättänyt ketään kylmäksi. Näkyi Samulla ja kumppaneilla olevan yhtä kuuma kuin yleisölläkin. :D Biisivalikoima oli todella kattava, löytyi niin vanhaa ja uutta, tuttua ja vähän tuntemattomampaakin (hyi mikä sanahirviö :D ). Vanhemmasta tuotannosta mm. otsikon Forever Yours, Fairytale Gone Bad, Choose To Be Me ja Diamonds. Uudemmankin tuotannon tahtiin tuli pompittua (mm. biisit Not Again, Bad, Monk Bay, Rising Sun, Bye Bye(One Night Kind), Welcome To My Life ja Sail Away With Me). Kaiken kruunasi Something Sweet. :)

Videomateriaaliakin on jonkin verran mutta teknillistä ongelmista johtuen en voi niitä näyttää: kone ei nimittäin jostain kumman syystä anna ladata videoita Youtubeen. Ja blogiin ladatessa lataus kestää luvattoman kauan. Hyvä kun kuvat sentään saa ladattua. Videoita oon koittanu pakata, mutta ei auta. :/ Video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa, mutta valitettavasti saatte tyytyä tällä kertaa pelkkiin kuviin. Olen pahoillani :(




Samu Haber. Mies, joka omistaa erinomaisen lauluäänen.




Bändin vedettyä "viimeisen biisin", heitettiin perään perinteisen taputukset. Saatiin kööri lavalle uudemman kerran, poppoo palkitsi äänihuulia raastavan SunAve-huutomme kolmella lisäbiisillä. Tulomatka sujui kaiken pomppimisen, riehumisen ja bändin soiton aiheuttaman sanoinkuvaamattoman olotilan vuoksi puoliksi horroksessa ja puoliksi hereillä. Jotenkin tietoisesti koitti pysyä valveilla vaikka samalla oli tietoinen siitä, että oli aamuyö ja siitä, että aamulla olisi herätys 5.30. Mutta eipä mukavampaa synttärilahjaa Jansseneilta olisi voinut toivoa. Kivan erilainen synttärilahja. :)



Töissä jaksetaan puksuttaa entiseen malliin. Entisestä poiketen meikäläiselle on tullu aika paljo opettajien sijaisuuksia. Opettajanhuoneessa voi nykyjään välituntisin kuulla jopa omat ajatuksensa, kun on opettajia silloin tällöin sen verran paljo kipeenä. Liekkö nasunuha vai tavan flunssa, siitä ei aina oo tietoa. Joka tapauksessa sijaisuuksia on tullut ihan kivasti. Ensimmäinen sijaisuus tuli biologian tunnille. Pikkusen jänskätti tunnille meno. Aihe oli nimittäin niinkin henkevä kuin sipuliviipaleiden tutkiskelu mikroskoopin avulla (tulipas miikakräkinmäinen aiheen esittely :P). Viimeksi on tullu yli kuus vuotta sitten Alpon biologian tunnilla tiirailtua mikroskoopilla jotain veden pikkuöttiäisiä. Huimalla mikrobiologian osaamistasollani pölähdin siis bilsanluokkaan. Onneksi Ulli tuli hetikohta luokkahuoneeseen ja tuli käskynmuutos: tehtävät muutettiinkin kirjalliseksi ja meikäläinen sai huokasta helpotuksesta. Kaksi kertaa olen päässyt (sijaisuus tämäkin) 6LF:n kanssa tietokoneluokkaan touhuamaan, aiheena on Powerpoint-presentaatio juutalaisuudesta. Teknisenä tukena on saanut olla, millon on salasanat unohtuneet ja millon jumii kone. Välillä meikäläiselläkin menee sormi suuhun ja on pakko kuhtua tietotekniikasta vastaava opettaja apuun, sellaiseen solmuun koneet välillä menee. Yllättävän paljon lapset kuitenkin Powerpointista tietää, uskallan jopa väittää että enemmän kuin ikäisensä suomalaiset oppilaat. Ei tuollaisia tehdä meilläpäin 12- vuotiaina...


Perjantaisin kymppiluokkalaiset on alkanu myymään vohveleita, tavoitteenaan kerätä rahaa Berliinin luokkaretkelle. Voinette arvata kuka on valvomassa myyntiprosessia. Kun vielä lisätään sanat "perjantaisin ei sämpylänmyyntiä" ja "vohveli", samaan karsinaan, tulos on arvattavissa. Sämpylänmyynnin valvominen on nimittäin aika pientä tähän verrattuna. Tunne on sanoinkuvaamaton, kun yksi EVS-vapaaehtoinen yrittää pitää valtavaa oppilaslaumaa aisoissa, ihmiset kun yrittää puskemalla päästä meikäläisestä ohi. Ne lätyt kun ei paistu sen nopeammin vaikka ihmismassa tulisikin voimalla päin. No, jos ei muuta positiivista keksi, niin ainakin haba kasvaa. :) Ja tytöt antaa aina mulle yhden vohvelin vaivanpalkaksi. ^^


Huomenna alkaa meikäläisen oma projekti eli Suomi-osio Eurooppakurssilla. Minä ja Ulli ollaan vaihdettu osia, nyt meikäläinen on opettaja ja Ulli oppilas. :D Tämän projektin jälkeen kyllä arvostaa opettajan työtä paljon enemmän: nyt on saanut ihan konkreettisesti todeta miten pirusti opettajat saa tehä hommia että oppitunti saadaan kasaan. Kirjotuspöydän ja tietokoneen ääressä on saanu viettää tunnin jos toisenkin. Tosin, on tullu ottauduttua asiaan ehkä vähä liiankin tomerasti, tänään Ullille projekta esitellessäni hän sanoi että olenkin jo valmistellut kieli-osiot lähes koko projektiin, vaikka olin tarkottanu kyseiset asiat vain parille ensimmäiselle kerralle. Taas tuli palautus maan pinnalle kun tajusin kuinka hidasta uuden vieraan kielen opetteleminen on, ei ne oppilaat niin suurta kielen tietomäärää kerralla vastaanota. Ja jos ottavatkin vastaan niin ei ne siitä ens kerroilla muista käytännössä mitään. Että kuulemma vähän kerrassaan, hilijoo hyvä tulloo. :) Joka tapauksessa, huomenna luokassa B209 odottaa 19 innokasta ja tiedonnälkäistä oppilasta. Saksaksi pitäisi asiat opettaa, ei taaskaan elämästä haasteita puutu. :)


Tässäpä taas tärkeimmät. Seuraavaksi Jaska perehtyy kielikurssin kotitehtäviin ja niitä ei ookkaan ihan vähän...



Illanjatkoja kaikille. :)



Jaska