lauantai 24. lokakuuta 2009

Moe! =)

Silimee meinoo luppasta, Henriikka käytiin viemässä kukonlaulun aikaan Bremenin lentokentälle, enkä oo sen jäläkeen päivällä silmällistäkään nukkunu. Koitetaan kuitenkin raapustaa.


Tuossa yks päivä tajusin, että eihän meikäläisen blogissa oo edes kävijälaskuria. Tyhmä kun olen, niin eihän tuollaisia tajua heti alussa laittaa. :D Nyt on sellainenkin sitten asennettu. :)



Viime viikon alussa hommailin kemianluokassa. Keskiviikkona (14.10) pääsin sille ruhtinaalliselle kolmen päivän lomalle. Menin keskiviikkona aamupäivällä Henriikkaa vastaan bussilla Leeriin. Bussiasemalla pääsin puhumaan englantia: kaksi mormooni-ihmistä, jenkki ja britti, oli kans menossa Leeriin. Heti alko hirvee käännytystyö, josko meikäläisestä saataisiin mormooni. :D Meikäläiseen ei kuitenkaan tuommoset hömpötykset uppoa.. Siskotyttö selviytyi hyvin perille, ei onneks ollu suurempia ongelmia matkustamisessa.




Leerin asemalla. :)

Leerissä chillailtiin Gallimarktilla, eli Leerin markkinoilla johon tuli porukkaa kaukaakin ympärillä olevilta paikkakunnilta (mm. Oldenburgista). Oli jos jonkinlaista tivolihärveliä sekä syömistä ja juomista joka lähtöön. Iltasella tultiin Rhauderfehniin mukavan pitkän markkinarundin jälkeen.

Henriikalla oli tuliaisina Fazerin sinistä ja ruisleipää. Kun sakujen vehnäsämpsylään vertaa niin kyllä suomalaisen ruisleivän maku on taivaallinen! Vasta kun leipää maisto niin tajus miten paljo sitä on ikävä. :)


Torstaipäivä otettiin rennosti. Perjantaina otimme suunnan kohti Aurichia. Reissun aiheena shoppailu. Siinä tuli sitten juostua koko päivä kaupoilla (niinkuin yleensä Aurichissa ollessa :P ) ja köyhdyttyä jälleen kohtuuullisesti. Kävimme myös Suomi-kaupalla, jossa yllätys yllätys vierähti verraten pitkä tovi. :) Päätimme lähteä Aurichista hieman suunniteltua aikaisemmin, joten aikaa jäi myös Leerissä olemiseen. Säätilan huononeminen esti kuitenkin Gallimarktilla käymisen (saihan sen arvata... :D ), joten piti tyytyä kaupoissa kiertelyyn. Säätilasta puheenollen, Henriikka toi mukanaan tänne aivan erinomaiset ilmat, perjantai oli ainut päivä puolentoista viikon aikana, jolloin satoi. Nyt kun siskotyttö on jo kotopuolessa, lienee oletettavissa perinteistä säätä, eli pelkkää harmautta ja vesisateita.




Aurichin possu. :)


Viikonloppu otettiin rennosti, mitä nyt käytiin 30 km valokuvaus- ja ympäristööntutustumisreissu tekemässä. Reissulla näkyi niin saksalaista tiilitaloarkkitehtuuria, pikkukilejä kuin laamojakin.



Pikkukili. :)



Kolmen päivän loma+viikonloppu ei pahemmin tuntunu missään, pitempi ois loma saanu olla(ehkäpä sitten joulun aikaan kotimaassa vois jopa ladata akkuja, sen verran pitemmän jakson voi lomalla olla..). Lähes yhtä väsyneenä sain siis uuven työviikon alottaa. Henriikka oli koululla mukana tiistaina ja torstaina, muuten olin töissä yksin. Kun Henriikka oli mukana, kävimme etupäässä tunneilla.



Keskiviikkona piti olla meikäläisen kielikurssi. Sellanen oli perstuntuma kun auton rattiin hyppäsin, että siitä reissusta ei välttämättä hyvää seuraisi. Ja mutkia tuli totta kai matkaan, ihan kirjaimellisesti. Käännyin nimittäin vahingossa väärästä risteyksestä. Toki Papenburgiin pääsin kun risteyksen kyltti sinne näytti, mutta siellä missä olisi pitänyt olla keskusta olikin silloin jotakin muuta. Jossakin kuusessa olin jälleen kerran, ei ollu harmainta aavistusta että missä. Onneks oli kartta mukana ja pysähyin yhelle huoltsikalle ja kysäisin yheltä mieheltä. Kyseinen herra oli varsin ystävällinen ja lähti neuvomaan kielikurssin pitopaikan. Kun kielikurssin paikalle pääsin, paikalla oli minun lisäkseni vain suomalainen nainen. Selvisi, että sillä kerralla eivät pidäkkään kurssia. Jesh! :D Olin ollu Weimarin ja Harzin reissun takia pari kertaa poikessa (samoin toinen suomalainen) enkä mä tällasesta tietenkään voinu tietää, kun kukaan ei ollu mulle siitä ilmottanu. No, ei auttanu kun tietenkin lähtee takasin. Tulomatkalla ei onneksi ollut ongelmia. Reissun jälkeen pääsin saunaan, jonka jälkeen haahuilut Papenburgissa ei haitanneet yhtään. :)



Torstaina meikäläisellä oli synttärit. Totta kai koululla alkoi asiasta huhuja kulkea, vaikka en asiasta pahemmin ollu ilmotellukaan. :D Kortteja tuli sekä tätin että Kallen porukoilta. Lahjojakin sain, tuli mm. Kallen porukoilta lippu Sunrise Avenuen keikalle Bremeniin sekä perinteinen leivoskakku ja Boekhoffin perheeltä sain Ostfrieslandin saaria käsittelevän kirjan(saksaksi tietenkin ;) , kuvat on ihan superhienoja!). Henriikalta sain lapaset ja joulukynttilöitä joulunalusajaksi kämppää valaisemaan. Lisäksi tosi monelta koulun pikkutytöltä tuli onnittelulaulu, mikä lämmitti mieltä tosi kovasti. :)



Niinä päivinä, jolloin Henriikka ei ollut koululla, meikäläisellä riitti hommia oppituntien lisäksi herra Bunjesin kemikaalien kanssa. Oli vaikka mitä napalmipurkkia ja muuta sulfaattia. Kemikaalien vaarallisuudesta en kerro sen enempää ettette järkyty.

Perjantaina kävin jälleen illalla pelaamassa lentopalloa. Taas sai nauraa omille ja toisten töppäilyille ihan syvämensä kyllyyvestä. :D Tyyli ei aina ryhmällä ole kovinkaan täydellistä mutta hiton mukavaa on kyllä pelata! =)


Tänä aamuna oli komppaniassa herätys kello kolme. Puol viideltä lähettiin huristamaan kohti Bremenin lentoasemaa, josta neiti lähti kohti Nääsvilleä. Tosi mukava puoltoistaviikkonen oli siskotytön kanssa. Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa. :) Just äskettäin sain tekstarin että Henriikka on perillä ja kaikki on menny loistavasti!




Nyt meikäläinen taitaa suunnistaa Kallen huusholliin. Pitäs nimittäin tilata lentolippuja. Jos vaikka pääsisi joulunajaksi ja uudeksivuodeksi Pielaveelle. =)



Jaska

2 kommenttia:

  1. :D hee, et oo ensimmäinen suomalainen joka on eksyny Papenburgissa... pirullinen kaupunkisuunnittelun kukkanen se :)
    Ite ajelin siellä kerran aamuyöstä tarkoituksena selvitä takas Rhauderfehniin kun olin vieny Kallen junalle jonnekin vähän vielä eteläisempään kaupunkiin... oliko siellä joku Meppen niminen kaupunki?! Joka tapauksessa olin varma, että seurasin Papenburgissa Rhauderfehniin ohjaavia kylttejä mutta löysin lopulta itteni keskeltä maaseutua t-risteyksestä, jonka kummankaan suunnan paikannimi ei sanonu mulle mitään.Kaiken lisäks biodieseli oli opiskelijavalolla ja huoltoasemasta ei tietookaan.Valitsin risteyksessä summassa toinen suunnista ja ajoin eteenpäin. Lopulta tuli vastaan Rhauderfehnin kunnan raja, mutta minulla ei ollu mitään hajua missä päin kuntaa olen. Viimein vastaan alko tulla tutunnäköisiä rakennuksia. Dieselikin riitti Goethestraßelle asti :) t.reetta

    VastaaPoista
  2. Joo, kummasti polla menee sekasi kun pitää ihan vieraaseen kaupunkiin mennä ensimmäistä kertaa. Autolla. Onneksi oli tuuria matkassa niinkuin näyttää sinullakin silloin olleen. :D

    VastaaPoista