Morjensta!

Pitkä aika on siitä kun viimeksi kirjottelin. Ei näköjään mies saa sen vertaa aikaseks että sais kirjotettua. Tai no, aika on ollu kortilla, kun vähä joka ilta on juoksemassa jos missä kissanristiäisissä ja urheilujutuissa. Kävin myös viiden päivän luokkaretkellä Essenissä. Kaiken tämän lisäksi täällä ollu muutaman päivän ajan nettiyhteydet poikki rajun ukonilman takia (Salama iski tosi lähelle, kämpän sisällä kuulu hirvee räsähys ja näin sähkönpurkauksen noin kymmenen metrin päästä kämpästä. Säikäytti kyllä pahanpäiväisesti...). Tuula taisikin olla jo hiukan huolissaan että liekö se maa meikäläisen niellyt kun ei mitään kuulu. :D Nyt kuuluu, melkoisen pitkän stoorin muodossa. Toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti. ;)



Mutta, nyt itse asiaan. Työrintamalla ei hirveästi muutoksia ole ollut. Oppitunneille olen osallistunut kohtuullisen ahkerasti, erityiskohteena on ollu kahdeksannen ikäluokan oppitunnit. Luokkaretkeä silmälläpitäen oli näet hyvä oppia tuntemaan oppilaat. :) Liikuntatunneilla on myös tullu oltua, ehkä vähän liiankin paljon. Joskus saattaa olla kuus oppituntia liikuntaa päivässä jos meen vielä vapaaehtoisesti vanhempien oppilaiden liikuntatunneille. Alkaa jo jaloissa tuntua. :D Mensassa (=koulun ruokala) olen ollu hommissa tavalliseen tapaan,ruokapalkalla. Äpöksissä ei oo valittamista ja lämmin ruoka-annos on „köyhälle“ EVS-vapaaehtoiselle kullanarvoinen asia. Lisäksi olen joka toinen maanantai myymässä yhen leipomon tekemiä sämpylöitä, joita oppilaiden äidit myyvät oppilaille. Lisäksi olen aina sämpylöitten myyntiaikaan vahtimassa että ovat jonossa kunnolla, mammojen myymät sämpsylät kun ovat haluttua tavaraa.

Nyt alkaa oppilaita tuntea jo vähän paremmin, samoin oppilaat meikäläisen. Koululle tullessa saa sanoa oppilaille „Moin!“ ainaki kolmekymmentäkertaa ennenkuin pääsee opettajanhuoneen ovelle asti. Muutama viikko takaperin kaikki kahto haavi auki että kuka se tuo oikein on. :D Sellaista olen kuullut että Jarmo oli verraten suosittu täällä. Meikäläistä on ehditty jo nimittää Uudeksi Jarmoksi, jonka otan kohteliaisuutena. :P

Kuvakollasin tekeminen jatkuu, sen tekeminen onkin vienyt yllättävän pitkän ajan. Syynä on ollut hitonmoinen sähellys eri ohjemien välillä, välillä meikäläiselle sanotaan että käytä sitä ja sitä ohjelmaa kunnes paljastuu että kyseinen ohjelma ei olekaan hyvä ja pitää vaihtaa toiseen... Ja lähes aina on pitäny alottaa melkein alusta, melkosen monta kertaa on saanu kuvia pyöritellä. Ensimmäisen version olen kumminki saamassa kohta valmiiksi. Hiljaa hyvä tulee...

Kemian luokan rojektikin alakaa olla pikkuhiljaa valmis. Kemian luokan eri välineet on lajiteltuna eri laatikoihin ja on pitäny tulostella informaatiotarroja, että oppilaat tietää mitä missäkin boksissa on. Muutama tarra on vielä laittamatta, sitten ois kaheksan kaapillista kemian härveleitä lajiteltuna. Mutta, jotenkin on sellanen kutina että vielä on kemianluokassa hommia.

Meikäläinen pääsi myös pitämään kaksi historian oppituntia. Opettaja joutui olemaan pois töistä ja meikäläiselle annettiin tehtäväksi valvoa tunnit ja antaa oppilaille tehtävät. Aiheena oli erittäin mielenkiintoinen Aurinkokuninkaan aika Ranskassa. Kaikkein villeimmätkin oppilaatkin tekivät tehtävänsä, ihme ja kumma. Jos tuli vähäkään liikaa ääntä, niin ei tarvinnu kuin suunnata vihanen katse oppilaaseen niin johan alkoi oppikirjan asiat kiinnostamaan. :D




15. päivä elokuuta täällä oli kaupungintalon viereisellä aukiolla Abi Warm Up. Kyseessä oli musiikkitapahtuma, jossa esiintyi lähialueen bändejä, kuten alternative-rockia soittava Circus Ivory. Lisäksi mukana oli death-metallia soittavia orkestereita, mm. Sore Emetic ja Burial Vault. Viimeksi mainituiden soittaessa pääsi joraamaan ihan kunnolla. \,,/ :D Pikkusen enemmän porukkaa ois saanu olla, varovaisesti arvioiden 150 ihmistä oli uskaltautunut paikalle. Enemmän eri musiikkigenrejä kehiin ja enemmän PR:ää niin hyvä tulee. Toivottavasti järjestävät tämäntyylisiä tapahtumia jatkossakin, tämä häppeninki kun oli ensimmäinen laatuaan.


Joku aika sitten ajattelin jälleen lähteä pienelle pyörälenkille ja samalla vähän napsia kuvia, täällä kun riittää kuvattavaa (ympäristö kun on kovin erilainen verrattuna Pielaveteen vaikka välimatka ei ole kuin muutamia tuhansia kilometrejä). Tarkoitus oli tulla Ostrhauderfehnin (Ostrhauderfehn ja Westrhauderfehn=Rhauderfehn on kaksi erillistä kylää) kautta takaisin, mutta reissusta tulikin yllättäen pitempi kuin oli tarkoitus. Kun näin Idafehnin kylän kyltin aloin ajattelemaan että nyt ei Jaska oo taas siellä missä pitäisi. :P Vilkaisu karttaan osoitti epäilykseni oikeiksi; olin ajanut vahingossa Ostrhauderfehnin risteyksen ohi ja ajanut Idafehniin vievän risteyksen kohdalle. No, en viitsinyt enää kääntyä takaisin Ostrhauderfehniin vievälle risteykselle vaan päätin tehdä pitemmän lenkin Idafehnin kautta ja tulla Ostrauderfehnin läpi takaisin Rhauderfehniin. Kun vielä oli alunperin tarkoitus käydä tulomatkalla kaupassa, sai polkea ihan tosissaan että ehti ostamaan maidot sun muut. Matkaa kertyi parikymmentä kilometriä, joskus pitää heittää sama keikka uudemman kerran. Seuraavalla kerralla ei kommelluksia, kiitos. :D



Noin viikko sitten perjantaina sain idean tehdä ex-tempore reissun Aurichiin. Olin näet saanut kutsun Kallen syntymäpäiville, jotka olivat saman viikon sunnuntaina. Aurichissa on Suomi-kauppa josta päätin etsiä sopivaa lahjaa hänelle (Kalle on suomihullu saksalainen. Häneltä mm. löytyy pihaltaan sauna, meikäläisen ja kaikkien muitten saunaa kaipaavien suomalaisten onneksi ja iloksi :P ). Suomi-kauppaa pitää yksi suomalainen vanhempi rouvashenkilö joka on asunut yli 30 vuotta Saksassa, yllättävän hyvin hänellä on suomi vielä hallussa vaikka niin pitkään on Saksanmaalla asustanut. Samalla reissulla kävisin myös tapaamassa kaveriani. Niimpä otimme Hilken (Kallen tytär) kanssa selvää linja-autoaikatauluista.

Lauantaina otin suunnan kohti Aurichia.Vaihdoin Leerissä bussia ja kymmenen huippeilla olin perillä Aurichissa. Heti ensimmäiseksi kävin Suomi-kaupalla. Jälleen kerran sai Jaska kirota huonoa tuuriaan, kaupan ovella oli nimittäin lappu jossa kerrottiin Kaisun olevan reissulla Suomessa, tuovat lisää Suomi-tavaraa Helsingistä. No, eikun soittoa kaverille josko hänellä oli aikaa tulla moikkaamaan. Ja olihan hänellä, onneksi. Muuten ois kyllä tullut tosi tylsä päivä kaupungilla. Kuumeisesti koitettiin ehtiä lahjaa, Kallen lahjan lisäksi piti löytää lahja kaverin kaverille. Siinäpä tuli sitten shoppailtua koko päivä ja onneksi lahjatkin löytyivät. Originaalin Suomi-tavaran puuttuessa jouduin tyytymään saksankieliseen Suomen kapunkeja käsittelevään kirjaan. Mutta parempi sekin kun ei mitään Suomeen viittaavaa...

Ja niinhän siitä kävi että ei ne meikäläisen kommellukset Idafehnin keikkaan jääneet. Tulomatkalla nimittäin missasin bussin Aurichista Leeriin. Aurichin linja-autoasemalla kun sattui olemaan kaksi paikkaa josta lähtee busseja Leeriin ja meikäläinen sattui tietysti valitsemaan sen väärän. Taas sai kirota ja syyttää ihteesä että miks ei tarkistanu aseman aikatauluja tarpeeks tarkasti... Onneksi oli tullu Ullin kanssa puheeksi että saatavat olla tulossa koko porukalla Leeriin kauppareissulle, joten otin puhelimeen kauniiseen käteen ja rimpautin. Ja olihan ne tulossa. Otin myöhäsemmän bussin, tällä kertaa oikealta paikalta, ja pääsin Leeriin viiden maissa illalla. Piti myös soittaa Leeriin bussiyhtiölle, jolta oltiin tilattu minibussi tuomaan meikäläisen Leeristä Rhauderfehniin, kaupunkien välillä ei julkisia liikennevälineitä lauantai-iltana kulkenut. Kai ne jotain meikäläisen saksankielisestä sönkkäyksestä tajusivat, varmistin asian vielä englanniksi, ihan varmuuden vuoksi. :D Leeriin päästyäni pyörittiin Kallen porukoitten kanssa kaupoilla minkä jälkeen lähdettiin takaisin Rhauderfehniin. Reissu oli onnellisesti päätöksessään, kommelluksista huolimatta.

Viime sunnuntaina oli siis Kallen synttärit. Kovastihan tuo näytti lahjasta tykkäävän. Ei siis menny edellisen päivän kaupoissa juoksemiset hukkaan. Sanoi meikäläisen olevan onnekas, hänellä kun on kuulemma paljon Suomea käsitteleviä kirjoja, mutta ei sellaista minkä sai lahjaksi. Muita lahjoja oli vaikka mitä, moottorisahasta alkaen. Saapahan Kalle sahailla tulevien talvien varalle puut takkaansa. :)




Ja sitten luokkaretkeen. Tämän viikon maanantaina lastattiin luokat 8L1, 8LF1 ja 8LF2, viisi opettajaa ja yksi EVS-vapaaehtoinen kahteen linja-autoon. Suuntana oli Essen (=syödä :D ), yli puolen miljoonan asukkaan kaupunki Nordrhein-Westfalenissa. Essen muuten sijaitsee Ruhrin alueella, joka on Saksan tärkeimpiä teollisuusalueita. Majapaikkanamme oli nuorisohostelli Jugendherberge Essen. Saavuttuamme perille purimme kamat ja söimme hyvin. Tämän jälkeen ohjelmassa oli tutustumista kaupunginosaan jossa olimme. Illalla pelasimme mm. lentopalloa, pingistä ja jalkapalloa.


Tiistaina suuntasimme (olin luokan 8LF1 mukana, muut luokat suuntasivat muihin kohteisiin) Villa Hügeliin, joka on ollut Kruppin perheen asuntona (Kruppin suku on ollut yksi merkittävimpiä teollisuussukuja Saksassa, etupäässä teräs- ja aseteollisuutta 1800-luvulla, I ja II maailmansodan aikana). Jo ulkoapäin rakennus oli kerrassaan lumoava, sisältä vieläkin lumoavampi. Valitettavasti kamera piti jättää eteisessä pois, koska rakennuksessa oli kuvauskielto. Sisään päästyäni oli kyllä ihan haavi auki, en olisi koskaan voinut uskoa näkeväni sellaista näkymää: valtavan isoja saleja täynnä valtavan kokoisia maalauksia. Olin kuin oisin evääni syöny, sen varmaan näki naamastakin. Seinät oli täynnä mitä hienointa puunveistotekniikkaa, katoissa kauniita korukuvioita ja samantyylisiä maalauksia (freskoja vai mitä ne nyt olikaan...) kuin katolisissa kirkoissa. Salien koko ja loistokkuus pisti pään pyörälle, yhdessäkin salissa oli öbaut 60 metriä x 30 metriä kokoinen lasikatto. Tästä salista tuli epäilemättä mieleen Harry Potter- elokuvien ruokasali. Liekö otettu elokuviin mallia juuri tuosta salista? :) Seinillä oli myös valtavankokoisia seinävaatteita, vanhin minkä näin oli vuodelta 1490. Rakennuksessa oli myös taidenäyttely, jossa oli mm. Monet'n ja Picasson teoksia. Tällaiset impressionistien tyhjänpäiväiset ja mitäänsanomattomat viivapiirrokset ja muunlaisetkaan suherrukset ei meikäläistä pahemmin kiinnostanu, vaan mielenkiinto oli kokonaan noissa vanhoissa maalauksissa. Ja mielenkiinto niihin oli vain ja ainoastaan sen takia, että olen samoja maalauksia nähnyt historiallisia teoksia lukiessani. Ja nyt näin samoja maalauksia livenä. Vierailu oli kyllä aivan uskomaton kokemus. Harvemmin kun tulee istuttua niin vanhoilla ja koristeellisilla puupenkeillä tai käytyä vessassa jonka seinät ovat marmoria. Vierailun jälkeen päätin että jos elon päiviä riittää, niin joskus tulen vielä uudemman kerran kyseisessä rakennuksessa käymään, sen verran häkellyttävä rakennus kaikkine piirteineen oli. Täytyy kyllä nostaa hattua tuon ajan rakennusmestareille. Villa Hügel, I'll be back!


Keskiviikkona luokka kävi uimahallissa. Mukavaa oli. :) Vierailimme Zollvereinissa, Essenissä sijaitsevassa entisessä koksitehtaassa joka oli 1970-luvulla yksi Euroopan suurimmista ja moderneimmista koksitehtaista. Ja suuri se todellakin on. Jotain tehtaan koosta kertoo se että tehdas tarvitsi toimiakseen 440 000 kWh sähköä ja 10 000 kuutiometriä vettä joka ikinen päivä. Tehtaassa kuumennettiin hiiltä noin 18 tunnin ajan. Jäljelle jäävä aines oli koksia, jota käytetään terästeollisuudessa. Kävimme myös tehtaan yhteydessä olleessa modernin suunnittelun näyttelyssä. Meikäläinen ei sille oikein syttynyt, ainoat kiinnostavat näyttelyesineet olivat kaikkien japanilaisten hömpötysten sijaan suomalaiset Fiskarsin oksasakset sekä yksi ergonomisesti muotoiltu sohva, jossa sai lepuuttaa väsyneitä jalkojaan valtavan tehdasalueen läpikäynnin jälkeen.

Yksi opettajista kysyi maanantaina että voisinko peluuttaa oppilailla pelejä, joten keskiviikkoiltana ajattelin toteuttaa toiveen. Kolme tuntia hurahti äkkiä pelejä pelatessa, oppilaille tuli tutuksi niin Formula kuin Silmäpelikin. Yksi opettaja kertoi että oppilailla oli kuulemma hauskaa, mikä oli todella mukava kuulla. :)


Torstaina luokka vieraili „pyramidilla“, noin 60 m korkealla teräsputkista tehdyllä monumentilla, jossa oli kolme eri tasannetta maisemien katsomista varten.Hienot oli näkymät. Tunne oli sama kuin olis ollu tuulisella Ailigas-tunturin huipulla. Näkymä ei tosin ollut kaunista Lapin luontoa, vaan tehtaita,lukemattomia taloja ja kaksi ydinvoimalaa.

Kävimme myös shoppailemassa Essenissä. Tuli mm. käytyä isoimmassa Newyorkerissa jossa olen koskaan käynyt. Illalla oli disko, aika lattee oli meininki meikäläisen osalta kun ei samanikäistä seuraa tietenkään ollut. :/


Perjantaina koitti kotiinlähdön aika. Bussit lastattiin aamupäivällä ja matka kohti Rhauderfehniä alkoi. Sen verran stressaava reissu oli, että tulomatka sujui aika pitkälti unten mailla. Kotosalla oltiin puolenpäivän maissa. Perjantaina kävin iltasella pelaamassa lentopalloa ryhmässä, johon kuuluu minu, Kallen ja Ullin lisäksi koulujen nykyisi ja entisiä opettajia. Tullessa kävin kaupassa ja taivaalle katsellessa ei ollut epäilystäkään ettenkö kaupasta tullessa kastuisi. Kämpille päästyäni oli kuin uitettu koira ja ajaessa vastaan puhaltanut kylmä tuuli ei yhtään helpottanut olotilaa. Kastumisen seuraukset tunsin herätessäni: näinköhän käy että Jaska makaa uuden työviikon kunniaksi petin pohjalla... Toivotaan että ei, pittää koittaa sellaset ropit kehitellä että lentsu pyssyy meikäläisestä kaukana.



Pistäkeehän kommenttia miten siellä Suomen päässä oikein hurisee. Ja jos ei kommentointi onnistu (joillakin ollu kuulemma ongelmia) niin laittakaa vaikka sähköpostia. ;)


Kuvia ympäristöstä ja luokkaretkestä lisäilen myöhemmin. :)



Ja vielä kerran pahoittelut verkkaisesta kirjoittelutahdista, lupaan parantaa tapani. Hitsi, nyt on sellanen perstuntuma, että jotain unohtu kertoa... No kerrotaan myöhemmin jos tulee uudemman kerran mieleen. Nyt Jaska suunnistaa saunaan.



Tscüß!



Jaska

Nyt se sitten alkoi...

...se kauan odotettu EVS-projekti. :)


Viimeinkin sain aikaiseksi väkrättyä blogin, on ollu sen verta kiirusta suuntaan jos toiseen että ei oo yksinkertasesti aika riittäny. Mutta, parempi myöhään kuin ei millonkaan. ;)


Viikko sitten lauantaiaamuna lähti Nääsvillestä kone kohti Bremeniä. Edellisenä iltana olin siis Tampereelle tullut. Lentomatkalla tuli turistua vieressä istuneen tytön kanssa, joka oli menossa Kölniin kolmen viikon työleirille. Neitosta vähän hirvitti kun ei saksaa osannu puhua eikä vanhainkodin mummelit pahemmin enklantia solkkaa. No, eiköhän tyttö pärjää. :) Bremenissä ei tarvinnut ootella kuin viidestä kymmeneen minuuttiin kun Kallen(moni europpakurssilaisista tunteekin kyseisen hepun) vaimo Ulli kurvasi Rayanirin terminaalin pihaan. Ja eikun nokka kohti Rhauderfehniä. Kallen ja Ullin kotona otettiin pientä purtavaa ja sitten lähettiin Boekhoffeille, joiden luona mulla on kämppä. Omaan huusholliin pääsin ihan ihmisten aikoihin. Purin kamat jonka jälkeen oli tiedossa perinteiset kolme kuppia teetä. Myöhemmin illalla oli vuorossa barbeque Boekhoffien ja Kallen porukoitten kanssa. Maha oli täynnä ja matkustuksesta olin sen verran väsynyt, että ei tarvinnu pahemmin Nukkumattia ootella.

Muuten, matkustelu sujui tosi kivuttomasti, ei ollu minkäänlaisia onkkelmia. Aika vaivatonta verrattuna kolleegoihin, Jarmolla ja Minna-Liisalla kun tuntui olleen enemmän ja vähemmän äksöniä matkallaan... Mutta eiköhän niitä kiperiä tilanteita tule meikäläisellekin, ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää. :D


Tällä viikolla alko varsinainen projekti Gymnasiumilla. Alkuviikosta hoidettiin viralliset asiat kuntoon sekä pidettiin opettajien palaveri. Ulli käski valmistella pienen puheen kyseistä kokousta varten, koska siellä meikäläinen esiteltäisiin opettajakunnalle, kuten myös uudet opettajat. No, minähän tein työtä käskettyä ja valmistelin pienen sepustuksen itestäni. Kun rehtori (joka on muuten verraten hauska tyyppi) esitteli meikäläisen ja taputusten jälkeen pääsin puhumaan ja sanomaan "Guten Morgen" eli hyvää huomenta, kuulin yleisön joukosta syvän helpotuksen huokauksen. Opettajien kasvoilta pystyi ihan selvästi lukemaan ajatuksen "Luojan kiitos, se puhuu saksaa!". Noh, samaan rykäsyyn olikin sitten pakko sanoa että ei se saksan taito kuitenkaan niin erinomainen ole. Eivätpähän odota liikoja. ;)

Uusia opettajia on tullu jonkin verran, samoin oppilasmäärä on viime vuodesta kasvanu. Muistini mukaan opettajia on 52 ja oppilaita 911. Lisäksi muu henkilökunta talonmiehistä alkaen. Koitappa siinä sitten muistaa että kuka oli kuka. :S (Vielä kun pitäs muistaa että kuka opettajista oli neiti ja kuka rouva, no herrat nyt totta kai muistaa, samoin jokaisen etu- ja sukunimet pitäs muistaa. Täällä kun siis käytetään virallista kaavaa, kun puhutellaan opettajaa). Siispä Ulli pisti meikäläisen heti hommiin, tehtäväksi tuli kuvata jokainen opettaja ja tehdä kuvakollasi opettajista nimien kera. Ompahan helpompi meikäläisen lisäksi uusille opettajille oppia tuntemaan kolleegoidensa nimet. :)

Torstaina alko koulu täälläpäin Saksaa. Kaikki kahtoo ihan H-Moilasena kun meikäläisen kulkee koulujen käytävillä. :D Tosin kyllä jokunen pikkutyttö ja pikkupoika uskalsi jo sanoa "Hallo!" kun vastaan tuli. :) Torstaina oli Gymnasiumin alottavalle luokalle eli 5. luokalle tulevien lasten tervetuliaisseremonia ja meikäläinen tietysti pääsi olemaan mannekiinina. Rehtori esitteli taas meikäläisen ja varovaisesti arvioituna 150 uutta oppilasta plus niitten vanhemmat taputti. Ei siinä pikkusen ujo savolaispoika oikein tienny että miten päin sitä oikein olis...

Loppuviikon olen ollut kemianluokassa hommissa. Kyllä sitä huomaa mikä ero on pienen ja ison koulun välillä: kemian luokkien välissä olevasta huoneesta löytyy kaappiriveittäin vaikka mitä erikoisia lasiputkia ja muita härveleitä. Ei ollu meijän koulussa tuollasia...Olen myös päässyt yhdelle liikuntatunnille. Pelattiin vähän samanlaista peliä kuin pesäpallo, se on kuulemma joku sakujen versio baseballista.



Tiällä on ollu koko viikon ihan älyttömän kuuma, ei oo meinannu housuissaan pysyä. Ullin mukaan koko ens viikollekin on luvattu taas kolmeekymmentä astetta..Mutta toisaalta ihan mukavahan se on auringonpaisteesa koululle polkea, ajetaan sitten vasta talvella vesi/räntäsateessa ja armottomassa vastatuulessa.

Niin, ja tuo kuumuus pisti meitsin pollan yhtenä päivänä vähän sekasin. Ullin kanssa oli sovittu tapaaminen koululle ja meikäläinen kun ei vielä osannu kaupunkia vielä niin kovin hyvin (ei sillä että osaisin vieläkään) niin suhautin koululle kääntyvästä rieteyksestä ohi että hujahti. Sitten kun olin öbaut viis kilometriä ajanu (kotoa koululle noin kolme kilsaa) niin tajusin että nyt ei Jaska taida olla ihan oikeessa paikassa. Ja eikun hirveellä kiireellä takasin. Onneks olin sen verran paljo varannu aikaa että ehin just ja just ajoissa. :D

Eilen tuli käytyä 7 km juoksulenkillä herra Bunjesin (kemianopettaja) kanssa. Ei ainakaan vauhtia puuttunut, tosin aika tuskaa on juokseminen ollu kun on tottunut juoksemaan Suomen metsäpoluilla kovan asfaltin tai katukiveyksen sijaan. Mutta, totutellaan. ;)

Nyt meitsi taitaa ruveta laittamaan ruokaa. Tiedossa on perinteistä suomalaista jauhelihakeittoa. :)


Mit freundlichen Grüße,


Jaakko