Moe! =)

Silimee meinoo luppasta, Henriikka käytiin viemässä kukonlaulun aikaan Bremenin lentokentälle, enkä oo sen jäläkeen päivällä silmällistäkään nukkunu. Koitetaan kuitenkin raapustaa.


Tuossa yks päivä tajusin, että eihän meikäläisen blogissa oo edes kävijälaskuria. Tyhmä kun olen, niin eihän tuollaisia tajua heti alussa laittaa. :D Nyt on sellainenkin sitten asennettu. :)



Viime viikon alussa hommailin kemianluokassa. Keskiviikkona (14.10) pääsin sille ruhtinaalliselle kolmen päivän lomalle. Menin keskiviikkona aamupäivällä Henriikkaa vastaan bussilla Leeriin. Bussiasemalla pääsin puhumaan englantia: kaksi mormooni-ihmistä, jenkki ja britti, oli kans menossa Leeriin. Heti alko hirvee käännytystyö, josko meikäläisestä saataisiin mormooni. :D Meikäläiseen ei kuitenkaan tuommoset hömpötykset uppoa.. Siskotyttö selviytyi hyvin perille, ei onneks ollu suurempia ongelmia matkustamisessa.

Leerin asemalla. :)

Leerissä chillailtiin Gallimarktilla, eli Leerin markkinoilla johon tuli porukkaa kaukaakin ympärillä olevilta paikkakunnilta (mm. Oldenburgista). Oli jos jonkinlaista tivolihärveliä sekä syömistä ja juomista joka lähtöön. Iltasella tultiin Rhauderfehniin mukavan pitkän markkinarundin jälkeen.

Henriikalla oli tuliaisina Fazerin sinistä ja ruisleipää. Kun sakujen vehnäsämpsylään vertaa niin kyllä suomalaisen ruisleivän maku on taivaallinen! Vasta kun leipää maisto niin tajus miten paljo sitä on ikävä. :)


Torstaipäivä otettiin rennosti. Perjantaina otimme suunnan kohti Aurichia. Reissun aiheena shoppailu. Siinä tuli sitten juostua koko päivä kaupoilla (niinkuin yleensä Aurichissa ollessa :P ) ja köyhdyttyä jälleen kohtuuullisesti. Kävimme myös Suomi-kaupalla, jossa yllätys yllätys vierähti verraten pitkä tovi. :) Päätimme lähteä Aurichista hieman suunniteltua aikaisemmin, joten aikaa jäi myös Leerissä olemiseen. Säätilan huononeminen esti kuitenkin Gallimarktilla käymisen (saihan sen arvata... :D ), joten piti tyytyä kaupoissa kiertelyyn. Säätilasta puheenollen, Henriikka toi mukanaan tänne aivan erinomaiset ilmat, perjantai oli ainut päivä puolentoista viikon aikana, jolloin satoi. Nyt kun siskotyttö on jo kotopuolessa, lienee oletettavissa perinteistä säätä, eli pelkkää harmautta ja vesisateita.

Aurichin possu. :)

Viikonloppu otettiin rennosti, mitä nyt käytiin 30 km valokuvaus- ja ympäristööntutustumisreissu tekemässä. Reissulla näkyi niin saksalaista tiilitaloarkkitehtuuria, pikkukilejä kuin laamojakin.

Pikkukili. :)

Kolmen päivän loma+viikonloppu ei pahemmin tuntunu missään, pitempi ois loma saanu olla(ehkäpä sitten joulun aikaan kotimaassa vois jopa ladata akkuja, sen verran pitemmän jakson voi lomalla olla..). Lähes yhtä väsyneenä sain siis uuven työviikon alottaa. Henriikka oli koululla mukana tiistaina ja torstaina, muuten olin töissä yksin. Kun Henriikka oli mukana, kävimme etupäässä tunneilla.



Keskiviikkona piti olla meikäläisen kielikurssi. Sellanen oli perstuntuma kun auton rattiin hyppäsin, että siitä reissusta ei välttämättä hyvää seuraisi. Ja mutkia tuli totta kai matkaan, ihan kirjaimellisesti. Käännyin nimittäin vahingossa väärästä risteyksestä. Toki Papenburgiin pääsin kun risteyksen kyltti sinne näytti, mutta siellä missä olisi pitänyt olla keskusta olikin silloin jotakin muuta. Jossakin kuusessa olin jälleen kerran, ei ollu harmainta aavistusta että missä. Onneks oli kartta mukana ja pysähyin yhelle huoltsikalle ja kysäisin yheltä mieheltä. Kyseinen herra oli varsin ystävällinen ja lähti neuvomaan kielikurssin pitopaikan. Kun kielikurssin paikalle pääsin, paikalla oli minun lisäkseni vain suomalainen nainen. Selvisi, että sillä kerralla eivät pidäkkään kurssia. Jesh! :D Olin ollu Weimarin ja Harzin reissun takia pari kertaa poikessa (samoin toinen suomalainen) enkä mä tällasesta tietenkään voinu tietää, kun kukaan ei ollu mulle siitä ilmottanu. No, ei auttanu kun tietenkin lähtee takasin. Tulomatkalla ei onneksi ollut ongelmia. Reissun jälkeen pääsin saunaan, jonka jälkeen haahuilut Papenburgissa ei haitanneet yhtään. :)



Torstaina meikäläisellä oli synttärit. Totta kai koululla alkoi asiasta huhuja kulkea, vaikka en asiasta pahemmin ollu ilmotellukaan. :D Kortteja tuli sekä tätin että Kallen porukoilta. Lahjojakin sain, tuli mm. Kallen porukoilta lippu Sunrise Avenuen keikalle Bremeniin sekä perinteinen leivoskakku ja Boekhoffin perheeltä sain Ostfrieslandin saaria käsittelevän kirjan(saksaksi tietenkin ;) , kuvat on ihan superhienoja!). Henriikalta sain lapaset ja joulukynttilöitä joulunalusajaksi kämppää valaisemaan. Lisäksi tosi monelta koulun pikkutytöltä tuli onnittelulaulu, mikä lämmitti mieltä tosi kovasti. :)



Niinä päivinä, jolloin Henriikka ei ollut koululla, meikäläisellä riitti hommia oppituntien lisäksi herra Bunjesin kemikaalien kanssa. Oli vaikka mitä napalmipurkkia ja muuta sulfaattia. Kemikaalien vaarallisuudesta en kerro sen enempää ettette järkyty.

Perjantaina kävin jälleen illalla pelaamassa lentopalloa. Taas sai nauraa omille ja toisten töppäilyille ihan syvämensä kyllyyvestä. :D Tyyli ei aina ryhmällä ole kovinkaan täydellistä mutta hiton mukavaa on kyllä pelata! =)

Tänä aamuna oli komppaniassa herätys kello kolme. Puol viideltä lähettiin huristamaan kohti Bremenin lentoasemaa, josta neiti lähti kohti Nääsvilleä. Tosi mukava puoltoistaviikkonen oli siskotytön kanssa. Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa. :) Just äskettäin sain tekstarin että Henriikka on perillä ja kaikki on menny loistavasti!




Nyt meikäläinen taitaa suunnistaa Kallen huusholliin. Pitäs nimittäin tilata lentolippuja. Jos vaikka pääsisi joulunajaksi ja uudeksivuodeksi Pielaveelle. =)



Jaska

Tervehdys taasen!

Nyt tulloo tuas juttua, koettakkee pysyä herreillä! ;)

(sori että viännän sillon tällön savoks, pakko on reenata ettei murre vuan vahigossakkaa unohu...)

Kämpille on palauduttu kahden viikon rundilta. Vätystää ihan väkisinkin. Ja väsyttää entistäkin enemmän kun tietää, että oppilaitten ja opettajien kahen viikon loman aikana ite paiskii töitä. Haaveilin joskus kivasta loma-ajasta (mukavasti on jo ylityötunteja kertyny ^^ ) että saisi vähän edes levättyä mutta vielä mitä, hommia näyttää riittävän niin pakko on töissä olla. Paitsi kolme loma-ajan viimeistä työpäivää, jolloin meitsi ottaa ihan väkisin lomaa. Rakas pikkusisko on nimittäin sillon täällä.

Viimeisimmästä kirjotuksesta jäi kovan väsymystilan ja pakkaushäslingin takia yks asia kertomatta: meikäläisellä on viimeinkin kielikurssi Papenburgissa. Kertaalleen pääsin kurssilla käymään ennen reissuun lähtöä. Kurssilla löytyi mukavia uusia tuttavuuksia mm. yks suomalainen nainen.On kuulemma läheisellä uupeeämmän paperitehtaalla töissä. Kurssilla on myös kaks mun ikästä tyttöö (unkarilainen ja ruotsalainen), kumpikin vapaaehtoistyössä niinkuin minäkin(en tiiä että onko joku muu kuin EU:n projekti, pittääpä kysästä). Istuttiin vierekkäin, pikkusen oli opettajalla naurussa pitelemistä kun esiteltäessä itsemme kaikki kolme kerrottiin suunnilleen samat asiat putkeen. :D

Sitten seminaariin. Lauantaina 19.9 Jaska raahasi kaikki kimpsunsa ja kampsunsa (oikeesti, koko vaatekaapin sai tyhjentää, sen verran pitkä reissu oli tiedossa) linja-autoasemalle ja otti bussin Leeriin. Leeristä otin junan Bremeniin. Leerissä junaan nousi minun lisäkseni vaunulastillinen hilpeitä Dortmundin futisfaneja. Hannoverissa oli kuulemma peli. Laulu ja huudot raikoivat ja Krombacher virtasi. Hauskaa näytti olevan. :D

Bremenissä vaihdoin junaa. Taas sai Jaska kirota huonoa tuuriaan, juna nimittäin tuli myöhässä Göttingeniin. Tämän seurauksena missasin Weimariin menevän junan. Ja eikun hirveellä kiireellä lippuja vaihtamaan! Onneks sain junaliput vaihettua niin ettei tarvinnu ylimäärästä maksella (puhuin englantia niin kassaneitonen ei tainnu kehata ylimääräsiä periä :P Joskus kannattaa kyllä ihan oikeesti ilmaista että on ulkomaalainen :D ). Ihan ilman extraa ei viimeinen junamatka kohti Weimaria mennyt, piti nimittäin tehdä ylimääränen junanvaihto Fuldassa. :/ Weimariin päästyäni löysin lopulta kurssikeskuksen pienehkön suunnistusoperaation jälkeen.

Muutamia knoppitietoja Weimarista: Weimar sijaitsee Keski-Saksassa ja on noin 60 000 asukkaan city. Kaupungissa ovat muinoin asuneet mm. kirjailijat Goethe, Nietzsche ja Schiller sekä säveltäjä J.S. Bach. Weimarissa on perustettu natsien Hitler-Jugend nuorisoliike ja Aatu tykkäsi itsekin vierailla kaupungissa. Weimariin perustettiin vuonna 1937 keskitysleiri Buchenwald, jossa vierailimme yhtenä seminaaripäivänä.

Weimarin kaupungintalo.

Goethe ja Schiller.

Goethen asuintalo. Tuonne hän myös kuoli.

Joku outo taideteos...

Kaupungin arkkitehtuuri oli kyllä todella hienoa!

Weimarin musiikkiakatemia.

Joku valopää keksi parkkeerata paku-Mersunsa just sillon kun olin ottamassa kuvaa...

Sunnuntaina 27.9 Saksassa oli liittovaltion vaalit. Lauantaina puolueet kalastelivat ääniä jos jonkinlaisilla keinoilla. Tässä menossa jazz-konsertti. Musiikki oli kyllä tosi jees mutta tuo vasemmistolaisuus ei tosiaankaan nappaa...

Sikäläinen rakennuskulttuuri oli kyllä mainitsemisenarvoinen.
Talojen väriskaala oli varsin laaja, jopa monta eri väriä samassa mörskässä!

Ratsastajapatsaan katsastaja ratsasti katsastamaan ratsastajapatsasta. :D

Aloitustapaamisesta ei ainakaan kansainvälisyyttä puuttunut, EVS-vapaaehtoisia oli kaikkiaan 11 maasta + saksalaiset ohjaajat. Lisäksi vapaaehtoiset tulivat ympäri Saksanmaan. Ite olin ainut suomalainen, onneksi ei ainut Pohjois-Euroopan edustaja tarvinnut olla. Seminaarissa oli nimittäin vapaaehtoinen "rakkaasta" länsinaapuristamme. Niinpä käytin tilaisuuden hyväkseni ja lörpötin kollegan kanssa ruotsia aina kun oli mahollista. Det var jättekul att prata svenska! Opetelkoo ihmiset ruotsi hyvin, voitta vaikka joskus yllättäen tarvita!

Löytyykö skandinaavista yhdennäköisyyttä?? Jag och den svenska flickan.

Ohjelma oli mukavan väljä ja vapaa-aikaa oli riittävästi. Pelasimme paljon pelejä ja teimme yhteistyöharjoituksia, meitsi tykkäsi kovasti! Esittelimme mm. omaa projektia ja maata. Kaupungillakin käytiin tekemässä sightseeinkia ohjaajien johdolla, jotta oppisimme tekemään omia reissuja emmekä ihan heti eksyisi. :P Yhtenä iltana oli Saksan kansallisen toimiston täti kertomassa kaikkia virallisia EVS-asioita ja sen jälkeen sai kysyä jos oli jotain kysyttävää tai muuten esim. onglemia projektin kanssa (viimeksimainittuakin oli, onneks mulla on ihan huippu projekti!). Yksi seminaaripäivistä käytettiin kokonaan roolipeliin, jossa olimme EU:n poliitikkoja, jotka päätivät, tuleeko Turkista ja Kroatiasta EU:n jäsenehdokkaita. Korostan sanaa ehdokkaita, siis mistään lopullisesta jäsenyydestä ei päätetty. Meikäläinen kuului Euroopan Unionin neuvostoon eli ministerineuvostoon nimellä Karolos Papulias (nykyinen Kreikan presidentti). Siinä sitten vedettiin roolia koko päivä ja samalla vähän hahmottui että mitenkä ne päätökset oikein EU:ssa tehdään. Aikaa päätöksen tekoon toki meni tosin pienenpieni murto-osa EU:hun verrattuna. Joillakin oli vähän epämiellyttäviä tilanteita roolin vetämisessä (joka oli etukäteen ohjeistettu). Sääliksi kävi Turkin kaveria, jamppa kun joutu roolinsa vuoksi olemaan täysin päinvastaisella kannalla Turkin EU-ehdokkuutta kohtaan kuin itse oli. :D

Kuten jo edellä sanoin, vierailimme myös Buchenwaldissa. Keskityleirillä vierailu veti hiljaiseksi, jälleen kerran. Kyseinen leiri oli parakkityyppinen. Yli 56 00 ihmistä kuoli leirillä, siis nykyisen Weimarin kaupungin asukasluvun verran. Sodan jälkeen veli venäläinen käytti leiriä omiin tarkoituksiinsa, joka ei liene sekään ollut paljon saksalaista versiota inhimillisempi. Lopulta venäläiset purkivat leirin vuonna 1950, sen takia leirissä ei parakeita enää nykyään ole. Kävin katsomassa portugalilaisen kolleegani kanssa yhtä muistokiveä, joson oli laitettu kaikki kansallisuudet, joiden edustajia oli keskityleirillä kuollut. Tein mielenkiintoisen havainnon; leirillä oli kuollut ihmisiä kaikista seminaarin kansallisuuksista.

Parakkialuetta taka-alalla.

Ruumiiden polttouunit.

Kyllä. Myös suomalaisia on leirillä kuollut...

Vierailin ruotsalaisen ja ranskalaisen kolleegani kanssa lähellä kurssikeskusta sijainneessa museossa. Taas oli paljon nähtävää, vanhoja maalauksia, 1200-luvun krusifikseja ja katolista kirkkotaidetta, aina vain koristeellisempia huoneita ja kaiken kruununa antiikin ajan aikaisia ruukkuja. Taas oli Jaska ihan pyörällä päästään. Meitsi ei tykkää täkäläiten museoiden kuvauskielloista. Tuollakin oli nyrpeän näköisiä vahtitätejä joka nurkalla tiirailemassa. Historiaihminen ei voinut kuitenkaan olla kuvaamatta tälläkään kertaa.

Martti Luther. Varmasti monelle tuttu maalaus uskonnonkirjoista.

Komeita oli huoneet, pakko myöntää. :)

Maalaus kullatuilla kehyksillä. Muistaakseni 1700-luvulta.

Kyllä tässä salissa kelpaisi flyygelin soitantaa kuunnella. :)

Krusifiksi 1200-luvulta.

Seminaariaika meni hurjan nopeasti ja viimeinen päivä tuli äkkiä. Piti jälleen pakata tavarat ja jatkaa matkaa. Paljon tuli uusia kavereita, mukava oli tutustua ensimmäistä kertaa esim. romanialaiseen, ruotsalaiseen, ukrainalaiseen, liettualaiseen, ranskalaiseen ja portugalilaiseen ihmiseen. Saattaapi olla että jossain vaiheessa EVS-vuotta Jaska on taas tien/raiteiden päällä matkalla kolleegoita tapaamaan. :) Lisäksi ohjaajat oli ihan huippuja. Eipä paljo paremmin olis meetinki voinu mennä. :)




Maanantaina 28.9 otin siis suunnan kohti Harzia. Vaihdoin junaa Hallessa ja tullessani Bad Harzburgiin yksi luokkaretkellä olevista opettajista olikin vastassa asemalla. Ensimmäisen päivän otin rennosti, suurin osa oppilasta kun oli ohjelmassa kun saavuin nuorisohostellille. Oppilaita luokkaretkellä oli viisi luokallista eli ei enempää eikä vähempää kuin 160. :P Opettajia oli matkassa muistini mukaan ainakin seitsämän plus meikäläinen. Onneks joka luokalla oli oma huone ruokailuja varten, muuten ois kuulo menny, sen verran meluisaa porukka oli.





Toisena päivänä kävimme vaeltamassa. Suatta uskoo että vanhan partiojermun sielu lepäs. Kaks kuukautta oon "kaupungissa" kököttäny ja nyt pääsi kunnon kuusimehtään! Siin kuusimehtään, ihan niinku Suomessa! Erona oli vaan se, että maaston korkeuserot oli kuin Lapissa.

Tätä suomaisemaa olis voinu jäädä kahtomaan pitemmäksikin aikaa. :)

Jaskan hermohoitola.

Tästä maisemasta tuli mieleen Tuntematon sotilas-elokuvan loppupuolella
ollut kohtaus: rauha tuli, jäljellä vain hiljaisuus ja tykkien ammusten raiskaamat puut.

Vaellusta huononsi ihan pikkuriikkisen verran, että kukaan ei ollu mulle sanonu että retkellä vaelletaan, joten mulla ei ollu kuin kävelykengät mukana. No, se ei menoa hirveesti hiljentäny. Pääasia oli että pääs mehtään. Tuli myös testattua gore tex-takin vedenpitävyys, sen verran rivakasti tuli vettä lähes joka päivä. Vaelsimme Brockenille, korkeutta 1124 m, vain 200 m vähemmän kuin Suomen korkeimman tunturin, Haltin, korkeus. Brocken on entisten Itä- ja Länsi-Saksojen rajalla sijaitseva "vuori". Seudulle kulkee legenda että noidilla on tapaamisia Brockenilla.

Entistä Saksojen välistä ei kenenkään-maata.

Yllättävän hyvin kolme luokallista lapsia jaksoi vaelluksen tehdä, mututuntumalla vähän yli kymmenen kilometriä tuli matkalle mittaa. Meitsillä oli aikamoinen huoli lapsista, sumu kun oli melkoinen. Yks opettaja oli kärjessä ja yks hännillä. Tämä tarkotti että mulla oli öbaut 50 kersaa vahittavana jonon keskivaiheilla. Ja sellasessa sumussa... Huipulla sumu oli niin sakeaa ettei oikein nokkansa pitemälle nähnyt. Jos ihminen oli 20 metrin päässä niin siitä ei pahemmin enää mitään näkynyt.

Sumukuva Brockenin huipulta. Sumu oli näin sakea. Ihan oikeesti.

Ei oo mikään Paintilla väkrätty harmaa laatikko.

Mutta hyvin selvittiin. Ensiaputaitojakin reissulla tarvittiin, jälleen kerran tuli huomattua ettei niistä koskaan ole haittaa.

Kolmentena päivänä elikkäs torstaina vierailin yhden luokan kanssa tekojärvellä, kaivosmuseossa sekä pienessä kaivoksessa. Lisäksi vierailimme tippukiviluolassa.

Tippukivimuodostelma. Ikää noin 300 00 vuotta.

Iltasella kävimme katsomassa kuvashowta paikallisista eläimistä (= pääosin Suomen eläimistöä :D ). Paikalla oli myös nuotio, joka veti meikäläistä puoleensa kuin magneetti. Mieleen tuli syksyiset metsästysreissut. Kuvashown jälkeen tuijottelin tuleen pitkät tovit...






Torstaina kävimme jälleen vaeltamassa ja tällä kertaa kastuttiin sitten ihan kunnolla. :D Kohteena oli "historiallinen"(ainakin niin väittivät) "vuoren"harjanne, jonne oli ammuttu Saksan viimeinen luvanvarainen susi. Kun alkumatkan jälkeen rupesimme kiipeämään harjanteelle niin pikkuhiljaa alkoi käydä selväksi että sillä polulla josta pitäisi kiivetä harjanteelle oli sillä hetkellä puro. Vettä tuli kuin Esterin... No, sieltä... :D Meikäläinenkin kastui ihan mukavasti. :) Harjanteelle kuitenkin loppujen lopuksi päästiin.

Näkymää huipulta. Ei ollu hassummat maisemat, ihan mielellään nuita katselee. :)

Takaisin tullessa matka sujui rattoisasti. Lapsilla ei tullut suru puseroon vaikka kaikki oli ihan läpimärkiä. Välillä revittiin ilonaiheita isoista lätäköistä ja metsästä löytyneistä sammakoista. Enää kun ei ollut väliä kiertikö lätäkön vai pomppiko siinä niin paljon kuin sielu sieti. :D Palailimme hostellille rauhallista tahtia. Iltasella tuli vielä pelattua pöytätennistä lasten kanssa. Hauskaa oli! :)






Perjantaina siivosimme huoneet ja lastasimme tavarat ja ihtemme linja-autoihin. Kotimatkalla menikin sitten aikaa astetta pitempään kuin oli tarkoitus. Joku edellä olevista autoista oli kolaroinut ja poliisi pisti tien poikki. Liikenne seisoi noin 5 km matkalta. Tunnin verran saatiin odotella ennekuin päästiin jatkamaan matkaa. Sellaset oli jäljet että katiska oli vissiin ollu aika kasassa. Elekee ihmiset ajako liian kovasti autobaanalla! Seuraava hidas hetki tuli kun ennen Bremeniä juututtiin ruuhkaan, se alue kun on isojen teiden risteymäaluetta. Taas saatiin hiljakseen rullailla tovi enne kuin matka pääsi kunnolla jatkumaan.




Rhauderfehniin päästiin kuitenkin ihan ihmisten aikoihin ja kotiin tulosta iloiset vanhemmat olivat odottamassa lapsiaan koululla. Meikäläinenkin pääsi kämpilleen rättiväsyneenä reissuamisesta.Vaikka oli uupunut olo, samalla mieli oli tosi iloinen. Oli nimittäin saanut ladattua akkuja kunnon kuusimetässä ja nuotion äärellä. Niiden voimalla taas jaksaa jonkin aikaa.






Meitsillä on taas köhä. Syynä on meikäläisen huushollin lämmitysjärjestelmä. Se ei oo oikein viime aikoina pelittäny ja kämppä on ollu kylymä kuin Siperia. Tietäähän sen mitä siitä seuraa... Oloa ei tee helpommaksi sekään että koululla ei oo lomien takia lämmitykset päällä. Onneks meikäläinen tietää sota-ajan aikuisen reseptin jolla pitäs lähtee pahinkin romuska. Viimeisimmästä lenkillä käynnistä on jonkin aikaa. Ketuttaa taas kuin pientä oravaa, heti kun entisestä köhästä selviää niin kohta on seuraava. Ja lenkille kun ei oo köhäsenä asiaa, muuten saattaa pahempaa tautia olla tiedossa.

Meikäläinen on nyt ekalla lomaviikolla ollu talonmiehen kaverina. Liikuntahallissa pukkaa remonttia, seinään tulee kokonaan uusi pinnoite ja jalkalistat uusitaan myös. On ollu ihan tarpeeks nauloja mitä nakutella pois listoista. Lisäksi vaihdoimme osan liikuntahallin palaneista lampuista, joka tarkottaa sitä että heilutaan yli kymmenessä metrissä. Tähän mennessä en oo vielä tippunu alas.

Katonrajassa keikutaan. Vähemmästäkin pitäs saaha vaarallisen työn lisää...

Tellinki ei ole maailman tukevimmasta päästä... Melkosta akrobatiaa saa aina silloin tällöin harrastaa että tuolla pysyy. :P

Tänään vaihdoimme lamppuja niin Gymnasiumin kuin Realschulenkin puolella. Huomenna heilutaan taas katonrajassa, vaihetaan loput liikuntahallin lampuista. Hommaa riittää myös elektroniikkapuolella, vaihetaan liikuntahalliin uudet pistorasiat. Tämän viikon olen siis herra Blügen apuna, ensi viikolla kemianluokassa odottavat herra Bunjesin kemikaalipurnukat. Onneksi vain parin päivän ajan, Henriikka tulee jo keskiviikkona. Kolmen päivän lomasta+viikonlopusta otetaankin kaikki irti! :)

Nyt pittää lopetella ja alottaa henkinen valmistautuminen seuraavaan työntäyteiseen päivään.

Jaakko