Perinteisen harmaata maanantaita kaikille! :)

EDIT: Blogi sanoo, että ollaan sunnuntaissa mutta kyllä nyt maanantaita jo eletään. ;)


Niin se vaan on aika vierähtänyt että kohta ollaan jo joulukuun puolella. :o)



Meikäläisestä tuntuu että alakaa tämä jouluhössötys kohtapuoliin räjähtää silmille. Onhan täällä ollu jos jonkinlaista joulukrääsää tarjolla jo lokakuusta lähtien mutta nyt homma alkaa mennä yli hilseen, ainakin meikäläisen mielestä.

Täällä on kirkolla valtaa sen verran että pystyyvät kuulemma sanomaan oman sanansa jouluvalojen polttamisen suhteen. Nimittäin: kirkko(/kirkot?) suosittelevat, että yritykset saavat luvan polttaa jouluvaloja vasta pyhäinpäivän jälkeen ja yksityishenkilötkin pyrkivät sytyttämään valonsa vasta tuon päivän jälkeen. Siispä pyhäinpäivän jälkeen on ollu ihan eri fiilis sinkuttaa iltaisin kaiken maailman kissanristiäisiin kun talojen pihat ja varsinkin Rhauderfehnin keskusta on yhtä valomerta. Eikä Ostrhauderfehn tee poikkeusta. Väkisinkin tulee mieleen jenkkipihat. No, ei se ihan sitä onneksi ole, mutta muistuttaa pikkusen kuitenkin...

Muukin yleinen jouluhötäkkä alkaa ihan suoraan sanottuna pikkuhiljaa ottamaan pannuun. Syynä on todennäköisesti se, että täällä ei oo lunta (niinkuin ei ehkä Pielavedelläkään tällä hetkellä, ainakin viimeisimpien tietojen mukaan). Vakavia vieroitusoireita alkaa olla havaittavissa, eikä ihme, normaalisti (jos nyt ei ilmastonmuutosta oteta huomioon) tähän aikaan saisi Suomessa nauttia mukavista pakkaskeleistä. No, ehkäpä joulufiilis tulee kunhan pääsee käymään joulumarkkinoilla. Saksalaiset joulumarkkinat kun on aivan eri sfääreissä kun suomalaiset. Näillä näkymin käyn joulumarkkinoilla ainakin 9-luokkalaisten kanssa ja ehkä myös kaverin luona Bremenissä. Kerran olen Saksan reissuillani Bremenin joulumarkkinoilla kerinnyt käymään ja voin kyllä sanoa että isot oli mestat! Voi sitä syömisen ja juomisen ja joulukrääsän määrää... :D Jospa ennen sitä, vaikkapa ensi viikonloppuna, kävisi korkkaamassa Leerin markkinat, enne kuin mennään isompiin kaupunkeihin. :)


Tällä kertaa sarjassamme "Rakkaat harrastukseni" käsittelyssä ovat partio ja ammunta. Elikkäs, Ostrhauderfehnissa on partiolippukunta. Pikkulinnut lauloivat, että yhden opettajan lapset on partiolaisia, joten meikäläinen otti enemmän kuin pikaisesti yhteyttä kyseiseen opettajaan. Nyt oon pariin otteeseen kerinnyt poikavartion illassa käymään ja mukavata on ollut (kyllä ne pojat on ihan yhtä rasavillejä täällä Saksassakin... :P). Pääsee rakentamaan ystävyyttä yli rajojen, ainakin yksi ihanne siis toteutuu tämän vuoden aikana enemmän kuin hyvin. :) Perheen poika harrastaa ammuntaa, käyn sen kanssa perjantaisin ampumassa ilmakiväärillä ja ilmapistoolilla tarkkuutta kymmeneen metriin. Eihän siinä läheskään yhtä mukava tatsi oo kuin rynkyllä nakuttaessa, mutta luulisi tuollakin tarkkuuden jonkin verran kehittyvän... Ammuntaa haittaa hieman se, että se on perjantaisin, jolloin meikäläisellä on myös lentopalloa. Vuoroviikoin siis pitää molemmissa käydä. Mutta, näin Jaska läimäytti jälleen kerran kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :)


Sitten työhommista. Rutiinit rullaa omalla painollaan. Speciaalina on ollut jälleen opettajien sijaisuudet. Koskaan ei tiiä millon tulee hälyytys, useemman kuin muutaman kerran on kahvit jääny työpöydälle jäähtymään kun on kesken muitten hommien pitäny lähtee koetta tai tuntia valvomaan. Meikäläinen on pesunkestävänä partiopoikana aina valmis,lähtö ei tuota meikäläiselle ongelmaa! ;) Lisäksi oon päässy veivailemaan bilsan, kemian ja fysiikan luokkien opettajanpöytiä uuteen uskoon, on vaikka mitä hyllyä sun muuta pitäny vaihtaa ja tehä uusia reikiä tietokoneiden ja muiden elektronisten laitteiden kaapeleille. Lisäksi kemianopettajat on näköjään keksiny sanat "kemiallinen" ja "reaktio", kemian lasitavaran pesukone on ollut ihan satavarmasti (no en mä nyt siitä ihan satavarma oo, mutta kummiskin... :P) täydempi ja kovemmassa käytössä kuin koskaan ennen. On saanu järjestellä tavaraa hyllyihin ihan tarpeeksi. :D Lisätyötä aiheuttavat oppilaat, välitunnille tuntuu olevan sen verta kiire, että ei laiteta tavaroita oikeille paikoilleen. Kumminkiin käytävään päästessä kiire unohtuu ja tekisi niin kovin mieli olla sittenkin sisätiloissa... ;)

Työrintamalla on pari tosi kivaa juttua tullu vastaan. Tämän viikon keskiviikkona kävin lapsosten kanssa tutustumassa kirjastoon. Yhellä 6-luokan opettajalla ei ollu aikaa (oiskohan ehkä ollu jonkun toisen open sijaisuus tai jotain vastaavaa..) niin meikäläistä kysyttiin hommaan. Totta kai suostuin, meikäläisellä kun oli ollut suunnitelmissa jo vähän aikaa käydä paikallisessa bibliotekissa. Kyllä riitti jaloissa vipinää kun kirjaston tätit antoi lapsille tehtäväksi etsiä kirjoja, milloin opuksia eläimistä, milloin vaikkapa fantasiakirjallisuutta. :D Välillä piti jo vähä naperoita jarrutella, etteivät telo ihteesä. :D Niin lapsilla kuin vapaaehtoisellakin oli hauskaa. :) Toinen tosi kiva asia on ollut oman Suomi-osion pitäminen Eurooppakurssilla. On se vaan niin hiton mukava nähdä, miten innoissaan lapset on suomen kielen opiskelusta ja yleensäkin Suomesta. Tiedonjano on loputon. :D Erityisesti valkopartainen ystävämme Joulupukki kirvoittaa kysymyksen jos toisenkin. En mä kuitenkaan kaikkee vielä Pukista kerro, parempi säästellä tietoja joulu-kertaan, joka on 16.joulukuuta. Ullilta sain lainaan kolme Joulupukista kertovaa saksankielistä kirjaa, kirjailijana kukapas muukaan kuin Mauri Kunnas. ;) Ensimmäisellä Suomi-kerralla paneuduttiin ihan perusjuttuihin ja kieleen, toisella kieleen ja luontoon. Seuraavalla kerralla aiheena itsenäisyyspäivä sekä Suomen historia. Kielestä puheen ollen, kuulostaa tosi suloselta kun lapset toistaa mun perässä esim. "Mitä sinulle kuuluu?". Ensimmäinen kerta kun oppilas kuulee kyseisen lauseen ja osaa ääntää sen lähes täydellisesti! Siihen kun lisätään vielä se, että lapsilla riittää intoa oppia uusia asioita ja ovat tosi aktiivisia tunnilla. Kyllä se tuntuu niin älyttömän mukavalle! :)


Muuten, arvatkaapas kuka pääsi puhumaan toissa ja viime viikolla suomea aidon ja oikean pielavetisen kanssa? ;) Nimittäin Korhosen Antti oli täällä käymässä! Suatta uskoo, että olj mukava piästä viäntämään savvoo ihan olan takkoo!!! Antti oli siis Aurichissa Kallen kaverina nuorisotapaamista johtamassa ja herra viipyi IYM:n jälkeen Kallen ja Ullin luona muutaman päivän. Sunnuntaina saunottiin kunnolla ja ilta jatkui hyvän ruoan, juoman ja Antin kitaransoiton parissa. Mieleen tuli lukemattomat lippukunnan iltanuotiot, joissa on tullut oltua. Kertakaikkiaan mahtava ilta! Antin kanssa tavattiin pariin otteeseen sunnuntain jälkeenkin. Tuli mm. huomattua että mies osaa kokkauspuolen varsin hyvin. ;)




Antti, ich danke dir! Alles mit dir war ausgezeichnet! Viimestään tammikuussa isketään juttua uuvestaan, kunhan tuut Aurichissa käymään. ;)




Kuudes joulukuuta on rakkaan isänmaamme itsenäisyyspäivä. Kuudes päivä tapahtuu muutakin: Saksassa on Pyhän Nikolauksen päivä sekä Ostrhauderfehnissa on joulumarkkinat. Meikäläinen odottaa kovasti niin itsenäisyyspäivää/Pyhän Nikolauksen päivää kuin joulumarkkinoitakin. Ensinnäkin, ja tärkeimpänä, pääsee juhlistamaan maamme itsenäisyyttä. Toiseksi, sain Helmutilta ja Anitalta kutsun perinteiselle saksalalaiselle Pyhän Nikolauksen päivän aterialle. Kolmanneksi, partiolippukunta, josta kerroin, on myös joulumarkkinoilla mukana. Siis käytännössä sama asia, kun olisin ollut Pielaveden joulunavajaisissa, nyt ollaan vaan Saksanmaalla. Meikäläinen on siis ainoana sinipaitaisena partiolaisena heilumassa mukana. :) Tunnelma pidetään katossa ja lippu korkeella! ^^ Raporttia tulee satavarmasti kyseisestä häppeningistä ja kamera laulaa varmasti koko päivän ajan.


Asiasta heinähankoon, sain muuten Boekhoffeilta perinteisen saksalaisen joulukalenterin. Se ei ookkaan mikään kaupan ällötys-suklaakalenteri. :) Jokaiselle päivälle on varattu oma pikku paketti, uskoisin että jotakin pikkusyömistä on tiedossa. Kutkuttavat on tunnelmat, ei millään malttas oottaa huomiseen että saa avata ensimmäisen. :D


Tänään viivyin koululla viiteen asti, kävin paukuttamassa lentopalloa koulun vanhempien oppilaitten kanssa. Tämän jälkeen tein yhdistetyn palauttavan pyörä- ja valokuvausreissun niin Westrhauderfehnissa kuin Ostrhauderfehnssakin. Kamera lauloi taas tasaseen tahtiin, näpsin kuvia mitä erilaisimmista jouluvaloista, niistä kun ei täällä ole puutetta. Otin kuvia niin kauniista kuin rumistakin (niitä riittää...), nätimpiä laitan julkaisuun ettei teitäkin ala jurppimaan tämä yletön jouluvalohössötys. :P




1. Südwiekellä sijaitseva Rhauderfehnin vanha tuulimylly jouluvalaistuksessa. :)





1. Südwieken kanavan keskellä oleva joulukuusi. Ensimmäisen kerran kun tuon näin ja jäin tillottamaan niin meinasin tehdä Vilanderit. :P No, ei siitä sen enempää...





Keskustassa oleva Volksbankin oma iiiiiiiiso joulukalenteri! :D





Westrhauderfehnin oma joulukuusi. :)





Westrhauderfehnin ja Ostrhauderfehnin välillä oleva liikenneympyrä.





Tuulimyllyjä täällä riittää, tässä jouluversio kyseisestä aiheesta.





Ja kun kerta kanaviakin löytyy niin pitäähän oma kanavalaivakin olla. =)



Huomenna on luvassa meikäläisen ensimmäinen vaeltajailta Saksanmaalla. Mukavaa kun pääsee tutustumaan vähän vanhempiinkin partiolaisiin. :) Odotukset on korkeella.^^


Mutta nyt punkka kutsuu puoleensa.



Tschüß!



Jaska


PS. Vielä 14 minuuttia niin on joulukuu. Jaksaiskohan valvoa ja aukaista ekan paketin joulukalenterista vai meniskö nukkumaan? :P

"Shame on you baby, forever yours..."

Rauhallista tiistai-iltaa kaikille! :)


Vähään aikaan ei oo tullu taas kirjoteltua, lähinnä sen takia että saisin monta tapahtunutta asiata väännettyä samaan juttuun. Aloitetaanpa vaikka rakkaalla harrastuksellani eli kalastuksella. Niitä joita asia ei kiinnosta, voi halutessaan skipata seuraavan kappaleen. :P


Tässä yks päivä vierailin paikallisella järvellä (tai lampi se mun mielestä on, sanovat järveksi..). Itse asiassa se oli ensimmäinen kerta kun siellä vierailin, 1. Südwiekeltä kun lähtee vain pikkuinen tiepahanen järvelle, joten meikäläinen on jo kolmen kuukauden ajan aina suhauttanu pyörällä järven ohi. Joka tapauksessa,kun pääsin rantaan asti, huomasin asian jota en olisi uskonut ainakaan täälläpäin Saksaa EVS-vuoteni aikana näkeväni: rannassa seisoi mies sätkä huulessa heittämässä perhoa. Ilme oli keskittyväinen, mutta heittotekniikka oli pahasti hakusessa. Ajattelin jututtaa ukkoa ja kysäisin perinteisesti että onko tullut kalaa. Ukko kertoi että kuhanpa heittoja harjoittelee, aloittelija kun on. Meikäläisellä välähti päässä, Jaska voisi taas läimäyttää ne kuuluisat kaksi kärpästä yhdellä iskulla: opettaisin ukkelia heittämään ja ehkä jopa pääsisin kalastamaan! Nyt on puolenkymmentä kertaa harjoteltu heittoa ja ukolla alakaa heittotekniikka olemaan siinä kunnossa että sen kanssa uskaltaisi jopa joelle lähteä. Hänellä on myös ystävä Claus, joka asuu Leerissä, kuulemma on "koko Ostfrieslandin paras perhokalastaja". Tässä yks pyhäpäivä käytiin vierailulla Clausin luona, koko illan pörpätin Clausin kanssa perhonsidonnasta ja perhokalastuksesta. Saksaks. :P Vaikka oma sanavarasto ei siis tosiaankaan ylety mihinkään kalastussanaston puolelle, niin yllättävän paljon puheesta kuitenkin ymmärtää. Mukava mieli jäi illasta, satavarmasti tavataan uudemman kerran, vaikkapa kalastuksen merkeissä. On se mukava kun saa uusia tuttavuuksia ja kalakavereita. Ulkomailta. Ja ihan sattumalta. :)


Sitten vielä muuta asiaa 1 Südwiekestä. Tässä männä viikolla (vai oliko sittenkin kaks viikkoo sitten? No, ihan sama..) sinkutin töistä kotia ja aattelin että nyt palaa ja pahasti. Ihan varmasti jossain omakotitalossa tai läheisellä ratsastustallilla tai jossain vastaavassa on tulipalo. Koko 1. Südwieke koululta kämpille asti oli nimittäin kohtalaisen sakean savun peitossa. Silimät vuoti vettä, hyvä että näki kotia ajella. Heti menin Helmutilta (Boekhoffien perheen isä) kysymään että mitäs se tämä on. Helmut kerto että kerran syksyssä ja kerran keväässä sakuilla on lupa polttaa lehtiä, oksia ja muuta biohajoavaa tavaraa. Ilimankos savusi, jos koko Rhauderfehn polttaa biojätteitänsä samana päivänä. :D Kaikkee ne sakemannit keksii, ihan niinkun ei omalla pihallaan sais poltella risuja sillon kuin huvittaa...


Vähän aikaa sitten täällä oli Martti Lutherin päivä, Martini. Päivää vietetään siis Martti Lutherin kunniaksi, kyseinen jantteri naulasi 95 teesiänsä Wittenbergin linnankirkon oveen 31. lokakuuta 1517. Ainakin tänä vuonna Martini-päivää vietettiin myöhemmin kuin 31. lokakuuta (tiistai 10.11 jos nyt en ihan väärin muista). Ajankohta-asiasta en ole satavarma, mutta se ei liene se tärkein asia.. Elikkäs, protestanttisessa Saksassa on perinne, että lapset kiertävät lyhtyjen kanssa laulamassa uskonnollisia lauluja ja saavat palkaksi makeisia. Siispä meikäläinenkin varautui, eihän sitä tiedä minkälainen kansainvaellus meikäläisen kämpille oli tulossa, koulun pikkuväkeä kun ei ole ihan vähän. No, loppujen lopuksi meikäläisen ovella kävi kolme tyttöä laulamassa ja meikäläiselle jäi hirvee kasa karkkia. :D



Koululla oli Martini-päivän jälkeen koko viikon iso pahvilaatikko, johon sai tuoda ylimääräiset karkit. Karkit meni orpolapsille. Päätin kiikuttaa lähes kaikki karkkini laatikkoon, eihän tuommosta määrää jaksa Erkkikään syödä. Vähemmästäkin turpoaa. :D Saapahan lapsoset suut makeiksi. ^^


Nyt mennään jälleen harrastusten, eli metsästyksen, pariin. Skipatkaa taas jos ei kiinnosta. :D 7.lokakuuta kävin kirkossa Ullin vanhempien kanssa. Silloin oli nimittäin sellainen erikoisuus jossa ei oo Suomessa tullu käytyä, nimittäin metsästäjien messu (Ullin isä metästää). Messussa kaikki virret säestettiin Keski-Eurooppalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluvilla metsästystorvilla. Voin kyllä sanoa ettei messusta ainakaan ääntä puuttunut. :D Ullin isä sano että joskus alkaa kurssi, jossa opetellaan torvia soittamaan. Kuulemma soittaminen on astetta vaikeempaa kuin esim. trumpetilla soittaminen, torvessa kun ei oo venttiileitä. Koko homman joutuu hoitamaan omalla turpavärkillä. Mikäs siinä, voisihan sitä kurssia ainakin harkita...



Keski-ikäiselle kirjoitukseni otsikko ei välttämättä mitään kerro, joten ehkä on parempi vähän selventää asiaa. Meikäläinen sai siis synttärilahjaksi Kallen porukoilta lipun Sunrise Avenuen keikalle Bremeniin. 12. marraskuuta päättyi pitkä odotus, ja kello 17.02 Volkswagenin keula käännettiin kohti Bremeniä ja Pier 2- areenaa. Mukana oli meikäläisen lisäksi Kallen ja Ullin tyttö Hilke, Hilken ja minun kaveri Alica, sekä kummankin tytön mammat.



Tämä kolmikko oli odottanu keikkaa piiiiitkään!




Pahoittelut kuvanlaadusta, jostain syystä valotus meni vähä pyrstölleen, oli todennäkösesti liian pimeetä peruspokkarilla kuvailemiseen.



SunAven lämppärinä oli Kölnistä tuleva tyttöbändi The Black Sheep. Ihan OK keikan bändi veti, ei ollu ainakaan laulajan vika että keikka jäi pikkasen latteeksi.







Laulaja oli melkonen energiapakkaus, mutta muu bändi veti sitten meikäläisen arvosanaa hieman alaspäin. Basisti oli yhtä jäykkä kuin soittimensa kielet. Rumpali oli ihan jees mutta kitaristin yksinkertaiset kitarasoolot ei oikein säväyttäny. Yllättävän paljo laulaja sai kuitenkin yleisöstä irti, vaikka kaikki odotti jo pääesiintyjää.



Odottavaiset oli tunnelmat. :)



Sitten illan pääesiintyjästä. Sunrise Avenue veti aivan huippukeikan, eikä biisivalikoima jättänyt ketään kylmäksi. Näkyi Samulla ja kumppaneilla olevan yhtä kuuma kuin yleisölläkin. :D Biisivalikoima oli todella kattava, löytyi niin vanhaa ja uutta, tuttua ja vähän tuntemattomampaakin (hyi mikä sanahirviö :D ). Vanhemmasta tuotannosta mm. otsikon Forever Yours, Fairytale Gone Bad, Choose To Be Me ja Diamonds. Uudemmankin tuotannon tahtiin tuli pompittua (mm. biisit Not Again, Bad, Monk Bay, Rising Sun, Bye Bye(One Night Kind), Welcome To My Life ja Sail Away With Me). Kaiken kruunasi Something Sweet. :)

Videomateriaaliakin on jonkin verran mutta teknillistä ongelmista johtuen en voi niitä näyttää: kone ei nimittäin jostain kumman syystä anna ladata videoita Youtubeen. Ja blogiin ladatessa lataus kestää luvattoman kauan. Hyvä kun kuvat sentään saa ladattua. Videoita oon koittanu pakata, mutta ei auta. :/ Video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa, mutta valitettavasti saatte tyytyä tällä kertaa pelkkiin kuviin. Olen pahoillani :(




Samu Haber. Mies, joka omistaa erinomaisen lauluäänen.




Bändin vedettyä "viimeisen biisin", heitettiin perään perinteisen taputukset. Saatiin kööri lavalle uudemman kerran, poppoo palkitsi äänihuulia raastavan SunAve-huutomme kolmella lisäbiisillä. Tulomatka sujui kaiken pomppimisen, riehumisen ja bändin soiton aiheuttaman sanoinkuvaamattoman olotilan vuoksi puoliksi horroksessa ja puoliksi hereillä. Jotenkin tietoisesti koitti pysyä valveilla vaikka samalla oli tietoinen siitä, että oli aamuyö ja siitä, että aamulla olisi herätys 5.30. Mutta eipä mukavampaa synttärilahjaa Jansseneilta olisi voinut toivoa. Kivan erilainen synttärilahja. :)



Töissä jaksetaan puksuttaa entiseen malliin. Entisestä poiketen meikäläiselle on tullu aika paljo opettajien sijaisuuksia. Opettajanhuoneessa voi nykyjään välituntisin kuulla jopa omat ajatuksensa, kun on opettajia silloin tällöin sen verran paljo kipeenä. Liekkö nasunuha vai tavan flunssa, siitä ei aina oo tietoa. Joka tapauksessa sijaisuuksia on tullut ihan kivasti. Ensimmäinen sijaisuus tuli biologian tunnille. Pikkusen jänskätti tunnille meno. Aihe oli nimittäin niinkin henkevä kuin sipuliviipaleiden tutkiskelu mikroskoopin avulla (tulipas miikakräkinmäinen aiheen esittely :P). Viimeksi on tullu yli kuus vuotta sitten Alpon biologian tunnilla tiirailtua mikroskoopilla jotain veden pikkuöttiäisiä. Huimalla mikrobiologian osaamistasollani pölähdin siis bilsanluokkaan. Onneksi Ulli tuli hetikohta luokkahuoneeseen ja tuli käskynmuutos: tehtävät muutettiinkin kirjalliseksi ja meikäläinen sai huokasta helpotuksesta. Kaksi kertaa olen päässyt (sijaisuus tämäkin) 6LF:n kanssa tietokoneluokkaan touhuamaan, aiheena on Powerpoint-presentaatio juutalaisuudesta. Teknisenä tukena on saanut olla, millon on salasanat unohtuneet ja millon jumii kone. Välillä meikäläiselläkin menee sormi suuhun ja on pakko kuhtua tietotekniikasta vastaava opettaja apuun, sellaiseen solmuun koneet välillä menee. Yllättävän paljon lapset kuitenkin Powerpointista tietää, uskallan jopa väittää että enemmän kuin ikäisensä suomalaiset oppilaat. Ei tuollaisia tehdä meilläpäin 12- vuotiaina...


Perjantaisin kymppiluokkalaiset on alkanu myymään vohveleita, tavoitteenaan kerätä rahaa Berliinin luokkaretkelle. Voinette arvata kuka on valvomassa myyntiprosessia. Kun vielä lisätään sanat "perjantaisin ei sämpylänmyyntiä" ja "vohveli", samaan karsinaan, tulos on arvattavissa. Sämpylänmyynnin valvominen on nimittäin aika pientä tähän verrattuna. Tunne on sanoinkuvaamaton, kun yksi EVS-vapaaehtoinen yrittää pitää valtavaa oppilaslaumaa aisoissa, ihmiset kun yrittää puskemalla päästä meikäläisestä ohi. Ne lätyt kun ei paistu sen nopeammin vaikka ihmismassa tulisikin voimalla päin. No, jos ei muuta positiivista keksi, niin ainakin haba kasvaa. :) Ja tytöt antaa aina mulle yhden vohvelin vaivanpalkaksi. ^^


Huomenna alkaa meikäläisen oma projekti eli Suomi-osio Eurooppakurssilla. Minä ja Ulli ollaan vaihdettu osia, nyt meikäläinen on opettaja ja Ulli oppilas. :D Tämän projektin jälkeen kyllä arvostaa opettajan työtä paljon enemmän: nyt on saanut ihan konkreettisesti todeta miten pirusti opettajat saa tehä hommia että oppitunti saadaan kasaan. Kirjotuspöydän ja tietokoneen ääressä on saanu viettää tunnin jos toisenkin. Tosin, on tullu ottauduttua asiaan ehkä vähä liiankin tomerasti, tänään Ullille projekta esitellessäni hän sanoi että olenkin jo valmistellut kieli-osiot lähes koko projektiin, vaikka olin tarkottanu kyseiset asiat vain parille ensimmäiselle kerralle. Taas tuli palautus maan pinnalle kun tajusin kuinka hidasta uuden vieraan kielen opetteleminen on, ei ne oppilaat niin suurta kielen tietomäärää kerralla vastaanota. Ja jos ottavatkin vastaan niin ei ne siitä ens kerroilla muista käytännössä mitään. Että kuulemma vähän kerrassaan, hilijoo hyvä tulloo. :) Joka tapauksessa, huomenna luokassa B209 odottaa 19 innokasta ja tiedonnälkäistä oppilasta. Saksaksi pitäisi asiat opettaa, ei taaskaan elämästä haasteita puutu. :)


Tässäpä taas tärkeimmät. Seuraavaksi Jaska perehtyy kielikurssin kotitehtäviin ja niitä ei ookkaan ihan vähän...



Illanjatkoja kaikille. :)



Jaska

Kuvagadget/ Diaesitys

Nyt pelittää, viimeinkin! Lisäsin diaesityksen, muutaman hassun kuvan lataaminen ei kestänytkään onneksi kuin yhden illan... :/

Klikatkaa diaesitystä niin kuvat näkyvät huomattavasti isompina ja kuvatekstitkin tulevat esille.


Jaska

"Jaakko, olisitko niin kiltti ja kopioisit?"

Otsikosta selviääpi olennainen. Meikäläisellä on ollu varsin läheinen suhde koulun kopiokoneeseen viimeiset puolitoista viikkoa. Satoja ja taas satoja sivuja on pitäny tulostaa, yhelle opellekin piti tulostaa 300 sivua poliitikan oppikirjasta pelkästään yhelle oppitunnille. Näpit musteessa on saanu kotia tulla.. :D


Meikäläinen on alkanu suunnitella omia projekteja, mitä voisin toteuttaa. Olen koulun Eurooppakurssilla, jota Ulli pitää. Oppilaat ilmaisivat kurssin alussa halunsa tietää jotakin suomesta ja Suomesta. Kun vielä yksi osa kurssia on Skandinavia, niin meikäläinen päätti jälleen läimäyttää kaksi kärpästä yhellä iskulla ja tehä lapsosille Suomi-osion. Myöhemmin saman setin voisi vetää toiseen kertaan, vaikka keväämmällä, jos halukkuutta löytyy. Tarkoitan siis bonuskierrosta sellaisille ihmisille jotka eivät ole valinneet Eurooppakurssia ja haluaisivat lisätä Suomi-tietämystään. Sori kauheesti Jarmo, tää liippaa tosi läheltä sun Suomi-workshoppia (tai ehkä voi olla jopa osittain kopio), mutta minkäs mä sille voin että lapset multa sellasta haluaa. :D Välituntisin osa oppilaista vaan seisoksii paikallaan, myös jotakin välituntiaktiviteettia pitäisi kehtitellä, että saisi pidettyä ihmiset oppitunneilla jotakuinkin virkeinä.


Muuten työrintamalla ole muutoksia pahemmin näkynyt, rutiinit pyörii omalla painollaan. Sämpyläjonossa on kuhinaa tavalliseen tapaan, samoin Mensassa. Yhtenä päivänä Mensaan pölähti yli sata ihmistä syömään, jostain kumman syystä nykyjään joitakin Hauptschulenkin oppilaita on alkanu käymään meidän koulun pöperöillä. Ei harmainta aavistusta että miks. Joka tapauksessa, kun sen verran oli lössiä paikalla niin seuraukset oli arvattavissa. Melkein hiukseni revin inttikuntoon, tiukkaa teki että kolme opettajaa plus meikäläinen sai pidettyä nälkäisen nuorisojoukon kurissa ja herran nuhteessa.

Perjantaina viisi opettaja lähti koulusta. Kyse oli siis opettajiksi opiskelevista Oldenburgin yliopisto-opiskelijoista, jotka lähtivät jatkamaan vihonviimeisiä opintojaan enne valmistumista. Tämän seurauksena lähes kaikkien luokkahuoneiden lukujärjestykset vaihtuvat kun uusia opettajia tulee tilalle. Ulli ja herra Bunjes on joutunu niska limassa vääntämään uusia lukkareita. Hyvin suurella todennäköisyydellä allekirjoittanut kiinnittelee lukkarit oviin. :)

Perjantaina ainakin osalla, jos ei jopa kaikilla viitosluokilla oli Halloween-party. Tuli mieleen, että olenko sittenkin Tylypahkassa kun jo heti aamusta koulun käytävillä alkoi näkyä jos jonkinlaista velhoa, noitaa ja muuta hirviötä. :D Kyseisten luokkien opettajatkin sonnustautuneina teemanmukaisesti. :)


Tännään piäs taas solkkaamaan suomea koululla pitkästä aikaa. Ainiin, mähän oon ehkä unohtanu kertoa koko asiasta!! Meikäläinen ei siis Gymnasiumilla oo ainut suomalainen, koululla on myös vaihto-oppilas Neea. Tyttö on kaks tai kolme vuotta meikäläistä nuorempi ja tulee piäministerpaikkakunnalta Nurmijärveltä. No, ei me oikeestaan koulupäivän aikana ees törmätä kovin usein kun kummallaki on täysin erilaiset ohjelmat/lukukujärjestykset. Ja sillonkin kun ehtii pikasesti suomea puhumaan niin sillonkin on kommunikaatio-ongelmia: tyttö kun puhuu stadin slangia ja meikäläinen viäntää savvoo. :D Meikäläinen kun ei mistään helekutin dösistä sun muista ymmärrä yhtään mitään. :P Muita ihmisiä, joille voi äidinkieltään puhua ovat kielikurssin nainen ja Suomi-kaupan Kaisu-rouva. Ja tietysti ihmiset Skypen välityksellä. Murteen katoaminen vaan pelottaa, ihan oikeesti...


Nyt alakaa kroppa olla sellasessa kunnossa että vois jopa ottaa osaa koulun liikuntatunneille ja käyvä lenkillä. Lisäksi hyötyliikuntaa löytyy viiden metrin kämpästä halkokasan muodossa. On kirveelle töitä.


Pitää koittaa saaha tohon väsättyä jonkunlainen valokuva-gadget, jos vaikka saisi kuvia pyörimään. Aiheena meikäläisen poikamiesboksi.


Muuten, lentoliput on tilattu. Aatonaattona tämä sankari ottaa lennon Nääsvilleen. Reipas puoltoista kuukautta ja näkee rakkaan kotomaan. Tämän kirjotukseni päätän legendaarista Juice Leskistä osittain lainaten: Pielavesi, "here I come"!