Pakkasta! ^^

Morjensta vaan! :)


Kylläpä on taas aika hurahtanu, vasta lähin Suomesta ja nyt on jo tammikuu lopuillaan. No, Aurichissa toki meni yks viikko mutta kummiskin...


Aurichista puheen ollen, oli muuten huippu miittinki! Leaders Trainingissa tuli uusia tuttavuuksia, mm. Europahausilla EVS:ää tekevä turkkilainen kolleegani Muzaffer (Turkin lisäksi porukkaa oli Suomesta, Saksasta (mm. minä ;D ), Makedoniasta, Irlannista ja Ranskasta, toinen ranskalainen alunperin kolumbialainen).Mutta tärkeimpänä oli totta kai se, että näki tuttuja pitkästä aikaa! Pielaveeltä oli porukkaa kans. Rekon ja Antin kanssa pääs turisemaan viijen ja puolen kuukauven kuulumiset. Tai siis ainakin melekein, ei viikko oikeestaan riittäny mihinkään. Muista tutuista Korhosen Antti, Flan (Irlannista) ja Patricia (Englannista) oli kouluttamassa. Ja Kalle tottakai. Mutta ei ne suomalaiset kahteen Anttiin ja Reksuun jääny! Nimittäin, Suomussalmelta oli pari mukavaa jantteria + Jyväskylästä Sonja ja Tatu. Tatun naamataulu oli niin tutun näkönen, että pakko oli vaivihkaa ottaa keskustelussa esille että meikäläinen on Pielaveen poikia. Kuinkas ollakkaan, keskustelun edetessä kävi ilmi, että arvasin oikein, Pielaveeltä on hänkin. Säviän poikiahan se Tatu on, niin paljo oli samaa näköä pikkuveljensä kanssa. :D



Antti, Muzaffer ja meikäläinen. Ja jotain Scheißee linssissä...




Reko otti koulutuksen varsin vakavasti.



Mutta oli kyllä tosi jees homma kun pääsi purpattamaan kotimaan kielellä ihan urakalla. Trainingin jäläkeen suomen puhumista onkin ollu kova ikävä... Koulutus tuli totta kai englanniksi. Huomas kyllä että, että my English sucks, sen verran paljo on saksan kielellä tullu puhuttua että enkun sanavarasto alakaa pikkuhiljaa huventua. Englantia kun ei tuu nykyjään käytettyä kuin hätätapauksissa. Siispä odottelen innolla, että saan Kallelta trainingin kooste-CD:n, sais viimeinkin ottaa sanakirjan kouraan ja selvittää että mitä ihmettä ne kouluttajat millonkin tarkotti. Vähä karrikoidusti sanottuna, mutta kumminkin... :D



Mitä Eurooppa on?



Muuten, ei meikäläinen koko viikkoo Aurichissa ollu, nimittäin keskellä viikkoo käytiin Rhauderfehnissa koko konkkaronkka. Vierailtiin Gymnasiumilla ja Ostrhauderfehnissa nuorisolle tarkotetussa ryhmänjohtajapaikassa. Reissu oli kyllä mukavaa vaihtelua tupatentäynnä olleeseen koulutukseen. :) Viikon muihin kohokohtiin, hyvässä ja huonossa mielessä, lukeutuivat mm. Jaskan ja Rekon Operaatio Korvakoru Saunassa, Marlitt ja Marieke, Rekon pula-ajan lapset sekä yön pikkutunneilla tilatut ja luvattoman kauan aikaa paistuneet pitsat.



Jermut lähössä kohti kotomaata. Tänks! Vielä kerran! ;)



Niin, ja tuosta otsikosta. Täällä on siis pakkasta. Aamulla yli kymmenen astetta nollan alapuolella ja siitäkös Suomi-poika on innoissaan. Vähä aikaa sitten täällä oli kunnolla lämpöä ja lähes kaikki lumi suli pois. Loskassa sai ajella. Mutta nyt saa aamulla posket punottaen sinkuttaa koululle. :) Opettajainhuoneen polttavin puheenaihe onkin ollut Suomen pakkastilanne, opet kun haluavat kilvan tietää että miten kylymä Suomessa on. Kun kerron, että äskettäin oli -30 astetta, sinänsä katastrofaaliselta tuntuva -10 astetta tuntuu ihan siedettävältä. Huomenna ja ylihuomenna pitäisi ennusteiden mukaan sataa lunta, antaa tulla vaan taivaan täydeltä! :D



Työrytmiin on alakanu päästä kiinni Aurichin "loman" (tuli taas yllättäen nukuttua aika vähän...) jäläkeen. Mellakkapoliisin virka sämpylänmyynnin aikaan on edelleenkin vankasti meikäläisen harteilla, muutkin rutiinit rullaa kivasti. Viime keskiviikkona pidin toiseksi viimeisen kerran Eurooppakurssin Suomi-osiota. Huomenna oppilailla onkin melkoinen koitos edessä, eteen lätkäistään nimittäin opettaja Zittingin tekemä Suomea ja suomen kieltä käsittelevä koepaperi. Koetellaan vähän, että onko sitä Jaskan tunneilla oltu hereillä. ;) Hyvin lapset siitä selviää, siitä olen varma. :) Lisäksi makukokemus salmiakista ja Fazerin sinisestä tulee tutuksi.

Speciaalialia työhommiin on tuonu oppilaiden todistukset. Niiden tiimoilta kun on vaikka minkälaista hommaa. Opettajien tietokonehuoneesta onkin voinu viime ja tällä viikolla kuulla rankkaa kiroamista, ja verraten tasaiseen tahtiin. Opettajien kun täytyy määräaikaan mennessä antaa todistuksiin numerot, ja tietokoneet on yhtä hitaita kuin meikäläisen aamutoimet. Allekirjoittanneen pitää tallennella kaikkien oppilaiden numerot muistitikulle, ettei vahingossakaan mitään tietoja häviä bittiavaruuteen jos koneet kaatuu. Tämän vuoksi olen puoliksi valloittanut herra Bunjesin toimiston, minusta kun tuntuu että sieltä löytyy koko koulun ainoa vähänkin nopeampi PC.




Muttamutta, ilma on kerrassaan loistava, joten nyt tuli pakottava tarve lähteä pyörälenkille.



Illanjatkoja!




Jaska

Olipahan loma! :D

Sori kun ei oo tullu kirjoteltua. Kahen viiikon loman aikana oli sen verran monta kissanristiäistä sun muuta juttua ettei aika riittäny kaikkeen mitä olin suunnitellu, saati sitten kirjottelemiseen.


Mutta asiaan. Mennäänpäs ajassa vähän taaksepäin. Operaatio Pipari onnistui täydellisesti, sain leivottua pipperskaakut niin koko opettajakunnalle kuin Suomi-osion oppilaillekin. Ja tulihan niitä tehtyä Boekhoffeille ,Jansseneille ja Neeallekin. :) Bonuksena pipareissa oli vielä se, että Neean äiti oli lähettäny sille Suomen muotoisen piparkakkumuotin, jota sain lainata. Olipa muuten tosi siisti juttu kun sai Suomi-osion naperoille tarjota Suomi-pipareita. :)

Perjantaina 18.12 kävin iltasella joulukonsertissa. Hauptschulen salissa oli nimittäin Gymnasiumin puhallinluokkien ja Big Bandin joulukonsertti. Homma alko pienellä yllätyksellä, kun reksi Harald nousi lavalle käyrätorven ja kahen musiikinopettajan kanssa. Mulla kun ei ollu harmainta aavistusta että reksi soittaa mitään instrumenttia. :D Kolmestaan vetivät parit joululaulut ja aplodit olivat valtaisat! Ilta oli kyllä suurenmoinen,lopussa kaikki puhallinluokat, eli yli sata oppilasta olivat yhdessä lavalla. Oli siinä opettaja-kapellimestarilla hommaa! :D


22. päivä otin suunnan kohti rakasta kotomaata. Aikaisin aamulla otin bussin Leeriin ja sieltä junan Bremeniin. Siellä oli vastassa kaverini Maren, jonka luona olin yötä, ennen kuin lensin Suomeen. Marenin kanssa tuli reissattua ympäri ämpäri Bremeniä ja joulumarkkinat tuli katsastettua vielä uudemman kerran. Ja samalla tuli moikattua hunajaa myövää Suomi-tytsyä. Aikaisin aamulla 23. päivä matkustin ratikalla lentoasemalle ja otin lennon Nääsvilleen. Suomeen päästyäni pääsin kunnon lumimyräkkään joka sinänsä on ihan kiva asia, mutta matkustuksen kannalta ei niinkään. Junat nimittäin myöhästeli toooosi pahasti. Juna kyllä oli ajoissa Tampereella, mutta yhteysjunia piti ootella yli puoli tuntia. Lopulta Pieksämäen juna tuli onneksi "vain" tunnin myöhässä Kuopioon. Matkalla tuli turistua niin tukholmalaisessa sirkusammattikorkeakoulussa opiskelevan nuoren miehen kuin yli kaheksankymppisen tietokonefriikkimummelin kanssa. Kuulemma verkkopankki, Skype ja webbikamera on tosi jees juttuja. :D

Kuopioon päästyäni viivähdin siskotytön asunnolla pikkuhetken ennenkuin saatiin kyyti Pielaveelle. Meijän talo oli remontissa kokenu melkosen muutoksen, ei ihan heti meinannu samaks taloksi sisältäpäin tuntea. :D


Joululomalle oli tosiaan paljo suunnitelmia, ehkä vähän liiankin paljon, kun niistä kaikki ei ehtiny toteutumaan. Moni kaveri jäi näkemättä, vaikka paljon kavereita tuli kyllä nähtyäkin. Joulukirkossakin tuli käytyä ja kunniavartiovuoro seisomassa. Illalla syötiin hyvin ja avattiin lahjat. Tapaninpäivänä vietettiin äitimuorin synttäreitä ja serkkupoikiakin kävin hoitamassa pari päivää. Jänismetälläkin kerkesin tutun kanssa käymään. Kertakaikkiaan mahtava ja rentouttava loma (varsinkin se metästys, pääsi tarpomaan umpihangessa kunnon suomalaisessa havumetässä!), vaikka kaks viikkoo ei tosiaankaan ollu tarpeeksi. Vähä ristiriitaset oli kyllä fiilikset takasin lähtiessä, osa musta olis halunnu jäädä Suomen pakkaseen ja osa matkustaa takaisin Saksanmaalle. Noh, seuraavaa lomaa odotellessa... :D


Täällä on muuten vielä lunta ja vähän pakkasta(tosi ihme homma), jota Suomi-poika ei kyllä pistä ollenkaan pahakseen. Jatkukoon vaan niin pitkään kuin lystää! :D




Tällä hetkellä olinpaikkana on tietokonehuone ja Europahaus Aurich. Olen siis täällä Assistant Leader Trainingissä. Tänä aamuna olin hommissa ja yhentoista kieppeillä lähettiin Kallen ja Hilken kanssa huristamaan. Viikko Aurichissa! ^^ Kylläpä tuntuu makosalle olla täällä pitkästä aikaa, Aurichiin kun pääsen harmittavan harvoin huonojen viikonlopun kulkuyhteyksien takia. Tänne on tulossa porukkaa monesta maasta ja tottakai sokerina pohjalla on suomalaiset,Suomussalmen ja Jyväskylän ihmisten lisäksi mm. opiskelu- ja partiokaverini Reko ja Antti ovat tulossa jo hyvin lähellä Aurichia. Lisäksi Korhosen Antti tulee kouluttamaan. Mukana myös Flan sun muut huiput jepet, joten messevä miittinki on siis tulossa! Jospa sitä ryhmää osaisi vähän paremmin johtaa tämän koulutuksen jälkeen. :)



Mutta, nyt pitää valmistautua, kohta on lähtö bussiasemalle. Josko pääsis kohta vaikka puhumaan suomea. ^^


Tschüß!


Jaska