Kylläpä on taas aika hurahtanu, vasta lähin Suomesta ja nyt on jo tammikuu lopuillaan. No, Aurichissa toki meni yks viikko mutta kummiskin...
Aurichista puheen ollen, oli muuten huippu miittinki! Leaders Trainingissa tuli uusia tuttavuuksia, mm. Europahausilla EVS:ää tekevä turkkilainen kolleegani Muzaffer (Turkin lisäksi porukkaa oli Suomesta, Saksasta (mm. minä ;D ), Makedoniasta, Irlannista ja Ranskasta, toinen ranskalainen alunperin kolumbialainen).Mutta tärkeimpänä oli totta kai se, että näki tuttuja pitkästä aikaa! Pielaveeltä oli porukkaa kans. Rekon ja Antin kanssa pääs turisemaan viijen ja puolen kuukauven kuulumiset. Tai siis ainakin melekein, ei viikko oikeestaan riittäny mihinkään. Muista tutuista Korhosen Antti, Flan (Irlannista) ja Patricia (Englannista) oli kouluttamassa. Ja Kalle tottakai. Mutta ei ne suomalaiset kahteen Anttiin ja Reksuun jääny! Nimittäin, Suomussalmelta oli pari mukavaa jantteria + Jyväskylästä Sonja ja Tatu. Tatun naamataulu oli niin tutun näkönen, että pakko oli vaivihkaa ottaa keskustelussa esille että meikäläinen on Pielaveen poikia. Kuinkas ollakkaan, keskustelun edetessä kävi ilmi, että arvasin oikein, Pielaveeltä on hänkin. Säviän poikiahan se Tatu on, niin paljo oli samaa näköä pikkuveljensä kanssa. :D
Antti, Muzaffer ja meikäläinen. Ja jotain Scheißee linssissä...
Reko otti koulutuksen varsin vakavasti.
Mutta oli kyllä tosi jees homma kun pääsi purpattamaan kotimaan kielellä ihan urakalla. Trainingin jäläkeen suomen puhumista onkin ollu kova ikävä... Koulutus tuli totta kai englanniksi. Huomas kyllä että, että my English sucks, sen verran paljo on saksan kielellä tullu puhuttua että enkun sanavarasto alakaa pikkuhiljaa huventua. Englantia kun ei tuu nykyjään käytettyä kuin hätätapauksissa. Siispä odottelen innolla, että saan Kallelta trainingin kooste-CD:n, sais viimeinkin ottaa sanakirjan kouraan ja selvittää että mitä ihmettä ne kouluttajat millonkin tarkotti. Vähä karrikoidusti sanottuna, mutta kumminkin... :D
Mitä Eurooppa on?
Muuten, ei meikäläinen koko viikkoo Aurichissa ollu, nimittäin keskellä viikkoo käytiin Rhauderfehnissa koko konkkaronkka. Vierailtiin Gymnasiumilla ja Ostrhauderfehnissa nuorisolle tarkotetussa ryhmänjohtajapaikassa. Reissu oli kyllä mukavaa vaihtelua tupatentäynnä olleeseen koulutukseen. :) Viikon muihin kohokohtiin, hyvässä ja huonossa mielessä, lukeutuivat mm. Jaskan ja Rekon Operaatio Korvakoru Saunassa, Marlitt ja Marieke, Rekon pula-ajan lapset sekä yön pikkutunneilla tilatut ja luvattoman kauan aikaa paistuneet pitsat.
Jermut lähössä kohti kotomaata. Tänks! Vielä kerran! ;)
Niin, ja tuosta otsikosta. Täällä on siis pakkasta. Aamulla yli kymmenen astetta nollan alapuolella ja siitäkös Suomi-poika on innoissaan. Vähä aikaa sitten täällä oli kunnolla lämpöä ja lähes kaikki lumi suli pois. Loskassa sai ajella. Mutta nyt saa aamulla posket punottaen sinkuttaa koululle. :) Opettajainhuoneen polttavin puheenaihe onkin ollut Suomen pakkastilanne, opet kun haluavat kilvan tietää että miten kylymä Suomessa on. Kun kerron, että äskettäin oli -30 astetta, sinänsä katastrofaaliselta tuntuva -10 astetta tuntuu ihan siedettävältä. Huomenna ja ylihuomenna pitäisi ennusteiden mukaan sataa lunta, antaa tulla vaan taivaan täydeltä! :D
Työrytmiin on alakanu päästä kiinni Aurichin "loman" (tuli taas yllättäen nukuttua aika vähän...) jäläkeen. Mellakkapoliisin virka sämpylänmyynnin aikaan on edelleenkin vankasti meikäläisen harteilla, muutkin rutiinit rullaa kivasti. Viime keskiviikkona pidin toiseksi viimeisen kerran Eurooppakurssin Suomi-osiota. Huomenna oppilailla onkin melkoinen koitos edessä, eteen lätkäistään nimittäin opettaja Zittingin tekemä Suomea ja suomen kieltä käsittelevä koepaperi. Koetellaan vähän, että onko sitä Jaskan tunneilla oltu hereillä. ;) Hyvin lapset siitä selviää, siitä olen varma. :) Lisäksi makukokemus salmiakista ja Fazerin sinisestä tulee tutuksi.
Speciaalialia työhommiin on tuonu oppilaiden todistukset. Niiden tiimoilta kun on vaikka minkälaista hommaa. Opettajien tietokonehuoneesta onkin voinu viime ja tällä viikolla kuulla rankkaa kiroamista, ja verraten tasaiseen tahtiin. Opettajien kun täytyy määräaikaan mennessä antaa todistuksiin numerot, ja tietokoneet on yhtä hitaita kuin meikäläisen aamutoimet. Allekirjoittanneen pitää tallennella kaikkien oppilaiden numerot muistitikulle, ettei vahingossakaan mitään tietoja häviä bittiavaruuteen jos koneet kaatuu. Tämän vuoksi olen puoliksi valloittanut herra Bunjesin toimiston, minusta kun tuntuu että sieltä löytyy koko koulun ainoa vähänkin nopeampi PC.
Muttamutta, ilma on kerrassaan loistava, joten nyt tuli pakottava tarve lähteä pyörälenkille.
Illanjatkoja!
Jaska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti