Nyt se sitten alkoi...

...se kauan odotettu EVS-projekti. :)


Viimeinkin sain aikaiseksi väkrättyä blogin, on ollu sen verta kiirusta suuntaan jos toiseen että ei oo yksinkertasesti aika riittäny. Mutta, parempi myöhään kuin ei millonkaan. ;)


Viikko sitten lauantaiaamuna lähti Nääsvillestä kone kohti Bremeniä. Edellisenä iltana olin siis Tampereelle tullut. Lentomatkalla tuli turistua vieressä istuneen tytön kanssa, joka oli menossa Kölniin kolmen viikon työleirille. Neitosta vähän hirvitti kun ei saksaa osannu puhua eikä vanhainkodin mummelit pahemmin enklantia solkkaa. No, eiköhän tyttö pärjää. :) Bremenissä ei tarvinnut ootella kuin viidestä kymmeneen minuuttiin kun Kallen(moni europpakurssilaisista tunteekin kyseisen hepun) vaimo Ulli kurvasi Rayanirin terminaalin pihaan. Ja eikun nokka kohti Rhauderfehniä. Kallen ja Ullin kotona otettiin pientä purtavaa ja sitten lähettiin Boekhoffeille, joiden luona mulla on kämppä. Omaan huusholliin pääsin ihan ihmisten aikoihin. Purin kamat jonka jälkeen oli tiedossa perinteiset kolme kuppia teetä. Myöhemmin illalla oli vuorossa barbeque Boekhoffien ja Kallen porukoitten kanssa. Maha oli täynnä ja matkustuksesta olin sen verran väsynyt, että ei tarvinnu pahemmin Nukkumattia ootella.

Muuten, matkustelu sujui tosi kivuttomasti, ei ollu minkäänlaisia onkkelmia. Aika vaivatonta verrattuna kolleegoihin, Jarmolla ja Minna-Liisalla kun tuntui olleen enemmän ja vähemmän äksöniä matkallaan... Mutta eiköhän niitä kiperiä tilanteita tule meikäläisellekin, ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää. :D


Tällä viikolla alko varsinainen projekti Gymnasiumilla. Alkuviikosta hoidettiin viralliset asiat kuntoon sekä pidettiin opettajien palaveri. Ulli käski valmistella pienen puheen kyseistä kokousta varten, koska siellä meikäläinen esiteltäisiin opettajakunnalle, kuten myös uudet opettajat. No, minähän tein työtä käskettyä ja valmistelin pienen sepustuksen itestäni. Kun rehtori (joka on muuten verraten hauska tyyppi) esitteli meikäläisen ja taputusten jälkeen pääsin puhumaan ja sanomaan "Guten Morgen" eli hyvää huomenta, kuulin yleisön joukosta syvän helpotuksen huokauksen. Opettajien kasvoilta pystyi ihan selvästi lukemaan ajatuksen "Luojan kiitos, se puhuu saksaa!". Noh, samaan rykäsyyn olikin sitten pakko sanoa että ei se saksan taito kuitenkaan niin erinomainen ole. Eivätpähän odota liikoja. ;)

Uusia opettajia on tullu jonkin verran, samoin oppilasmäärä on viime vuodesta kasvanu. Muistini mukaan opettajia on 52 ja oppilaita 911. Lisäksi muu henkilökunta talonmiehistä alkaen. Koitappa siinä sitten muistaa että kuka oli kuka. :S (Vielä kun pitäs muistaa että kuka opettajista oli neiti ja kuka rouva, no herrat nyt totta kai muistaa, samoin jokaisen etu- ja sukunimet pitäs muistaa. Täällä kun siis käytetään virallista kaavaa, kun puhutellaan opettajaa). Siispä Ulli pisti meikäläisen heti hommiin, tehtäväksi tuli kuvata jokainen opettaja ja tehdä kuvakollasi opettajista nimien kera. Ompahan helpompi meikäläisen lisäksi uusille opettajille oppia tuntemaan kolleegoidensa nimet. :)

Torstaina alko koulu täälläpäin Saksaa. Kaikki kahtoo ihan H-Moilasena kun meikäläisen kulkee koulujen käytävillä. :D Tosin kyllä jokunen pikkutyttö ja pikkupoika uskalsi jo sanoa "Hallo!" kun vastaan tuli. :) Torstaina oli Gymnasiumin alottavalle luokalle eli 5. luokalle tulevien lasten tervetuliaisseremonia ja meikäläinen tietysti pääsi olemaan mannekiinina. Rehtori esitteli taas meikäläisen ja varovaisesti arvioituna 150 uutta oppilasta plus niitten vanhemmat taputti. Ei siinä pikkusen ujo savolaispoika oikein tienny että miten päin sitä oikein olis...

Loppuviikon olen ollut kemianluokassa hommissa. Kyllä sitä huomaa mikä ero on pienen ja ison koulun välillä: kemian luokkien välissä olevasta huoneesta löytyy kaappiriveittäin vaikka mitä erikoisia lasiputkia ja muita härveleitä. Ei ollu meijän koulussa tuollasia...Olen myös päässyt yhdelle liikuntatunnille. Pelattiin vähän samanlaista peliä kuin pesäpallo, se on kuulemma joku sakujen versio baseballista.



Tiällä on ollu koko viikon ihan älyttömän kuuma, ei oo meinannu housuissaan pysyä. Ullin mukaan koko ens viikollekin on luvattu taas kolmeekymmentä astetta..Mutta toisaalta ihan mukavahan se on auringonpaisteesa koululle polkea, ajetaan sitten vasta talvella vesi/räntäsateessa ja armottomassa vastatuulessa.

Niin, ja tuo kuumuus pisti meitsin pollan yhtenä päivänä vähän sekasin. Ullin kanssa oli sovittu tapaaminen koululle ja meikäläinen kun ei vielä osannu kaupunkia vielä niin kovin hyvin (ei sillä että osaisin vieläkään) niin suhautin koululle kääntyvästä rieteyksestä ohi että hujahti. Sitten kun olin öbaut viis kilometriä ajanu (kotoa koululle noin kolme kilsaa) niin tajusin että nyt ei Jaska taida olla ihan oikeessa paikassa. Ja eikun hirveellä kiireellä takasin. Onneks olin sen verran paljo varannu aikaa että ehin just ja just ajoissa. :D

Eilen tuli käytyä 7 km juoksulenkillä herra Bunjesin (kemianopettaja) kanssa. Ei ainakaan vauhtia puuttunut, tosin aika tuskaa on juokseminen ollu kun on tottunut juoksemaan Suomen metsäpoluilla kovan asfaltin tai katukiveyksen sijaan. Mutta, totutellaan. ;)

Nyt meitsi taitaa ruveta laittamaan ruokaa. Tiedossa on perinteistä suomalaista jauhelihakeittoa. :)


Mit freundlichen Grüße,


Jaakko